Siirry pääsisältöön

Kuuden tunnin työaikakokeilu Porvooseen

Ei ole salaisuus, että sosiaali- ja terveysalalla työvoimatarve kasvaa, mutta tekijöitä on vaikea saada. Työ on jatkuvan resurssipulan vuoksi kiireistä ja työmäärä koko ajan kasvava. Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että liian moni sote-alalla työskentelevä on vaihtanut alaa tai harkinnut alan vaihtoa. Tämä on tullut selville useissa hoitoalan viime aikaisissa kyselyissä ja tutkimuksissa, joita ammattiliitot ovat nostaneet esille. Lisäksi suurten ikäpolvien eläköityminen tulee vaikuttamaan sote-alaan lähitulevaisuudessa entistä enemmän. Julkisuudessa on keskusteltu erilaisista toimista, joiden avulla sote-henkilöstön hyvinvointia ja jaksamista voitaisiin parantaa. Mielestämme tärkeää olisi tutkia erilaisia vaihtoehtoja ja etsiä ratkaisuja määrätietoisesti ongelmaan yhdessä työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa.

Hoitajapula ei ole pelkästään Porvoon ongelma, vaan kyse on valtakunnallisesta haasteesta, johon ensisijaisesti on löydettävä valtakunnallisia ratkaisuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tulisi pyrkiä löytämään paikallisia ratkaisuja tilanteeseen: Keinoja lisätä työhyvinvointia ja alan vetovoimaa juuri meidän alueella. Demariryhmä esitti sosiaali- ja terveyslautakunnan talousarviokäsittelyssä, että Porvoossa tulisi tehdä kokeilu kuuden tunnin työpäivästä. Kokeilun avulla keräisimme tietoa siitä millaisia vaikutuksia lyhennetyllä työpäivällä, ilman palkanalennusta, olisi työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen ja sen myötä porvoolaisten saamiin palveluihin. Kokeilun voisi toteuttaa aluksi jossakin rajatussa kaupungin sote-yksikössä. Esitys ei menestynyt lautakunnassa, mutta asia ei ole vielä loppuun käsitelty Porvoossa. Tulemme nostamaan asian uudelleen keskusteluun kaupunginhallituksen ja valtuuston talousarviokokouksissa.

Kuuden tunnin työpäiväkokeiluja on tehty muualla maailmassa, juuri viimeisimpänä sote-alalla Ruotsissa. Kokemukset ovat olleet positiivisia. Ruotsalaisessa Mölndalsin sairaalassa kokeilu tehtiin kolme vuotta sitten ja tuloksien pohjalta kuuden tunnin työpäivä vakiinnutetaan nyt siellä. Työhyvinvoinnin lisääntymisen ohella työn tuottavuus, eli miten paljon tavoitteiden mukaisia asioita saadaan aikaiseksi tietyssä ajassa, on lisääntynyt. Sairauspoissaolot ja varhaiseläköitymiset ovat myös vähentyneet.

Työvoimapula on todellisuutta myös muualla, kuten Ruotsissa. On kuitenkin arvioitu, että kuuden tunnin työpäivä on vetovoimatekijä, jonka avulla ammattilaisia on saatu houkuteltua hoitoalalle sekä kyseiseen työpaikkaan. Kuuden tunnin työpäivä voisi olla vetovoimatekijä myös Porvoolle ja lähitulevaisuudessa koko Itä-Uudellemaalle. Sote-sektoriin tulee panostaa, vaikka muutostilanteessa se monelle tuntuukin oudolta. Potilaat ja asiakkaat ovat kuntalaisia, hoitivat heitä kaupunki tai hyvinvointialue. Emme voi ummistaa silmiämme sote-alan ongelmilta ja toivoa, että pian hyvinvointialue tekee asialle jotain. Meidän on aloitettava työ, jota hyvinvointialue voi jatkaa. 

Anette Karlsson, sosionomi (AMK)
valtuutettu, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (sd.)

Jenna Perokorpi, sairaanhoitaja/terveydenhoitaja (AMK)
valtuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (sd.)
Porvoo

Kirjoitus on julkaistu 16.10.2021 Uusimaassa.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...