Minne lapset, nuo tulevaisuuden toivot, ovat kadonneet? Tätä ovat monet pohtineet. Varsinkin keskusteluissa, jotka koskevat maamme huoltosuhdetta. Opetushallituksen selvitys maalasi huolestuttavaa tulevaisuuskuvaa, nimittäin Suomea, jossa vuoteen 2040 peruskoulujen määrä on puolittunut. Erilaisia keinoja lapsimäärän lisäämiseksi on esitetty: maahanmuutto, lapsiystävällinen politiikka ja lapsettomuuteen liittyvät hoidot ja tukipalvelut. Pääministeri Marinin hallitus on huomioinut nämä kaikki, valoisamman tulevaisuuden rakentamiseksi. Sellaisen tulevaisuuden, jossa lasten naurua kuuluu kaduilla, kaupoissa ja kouluissa.
Alkuviikosta maan hallitus julkaisi vuoden 2021 talousarvioesityksen - tien ulos koronakriisistä. Katse on kohdistettu lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Varhaiskasvatusmaksuja alennetaan, mikä antaa perheille enemmän taloudellista liikkumavaraa. Pienituloisten perheiden osalta päivähoitomaksut voivat pahimmassa tapauksessa haukata ison osan vanhempien palkasta, mikä lisää perheiden stressiä ja huolta. Pitkässä juoksussa lapsiin ja lapsiperheiden hyvinvointiin panostaminen on sekä yhteiskunnalle että yksilölle kannattava investointi.
Suomi elää aikakautta, jossa suurella osalla menee hyvin. Osalla menee kuitenkin huonommin kuin koskaan. Nämä lapset, nuoret ja perheet ovat ajautuneet yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Heille aurinko ei nouse, jotta he sateen jälkeen voisivat kiivetä uudelleen. He tarvitsevat tukea ja kannustusta. Ja sitä on maan hallituksen toimesta tulossa: kolmiportaisen tuen malli tulee päiväkotiin ja oppivelvollisuusikä nousee vuodesta 2021 alkaen. Nyt suunnataan tukea koulupolun alkumetreille ja monelle nuorelle vaikeaan siirtymäkohtaan. Huomionarvoista on se, että oppivelvollisuusiän pidennykseen sisällytetään “saattaen vaihtaen” -periaate, jonka mukaisesti yhden tahon ohjaus- ja valvontavastuu päättyy vasta silloin, kun toisen tahon ohjaus- ja valvontavastuu alkaa. Nyt on aika saada koppi jokaisesta nuoresta, sillä jokainen elämä ja tulevaisuus on pelastamisen arvoinen.
Anette Karlsson
Alkuviikosta maan hallitus julkaisi vuoden 2021 talousarvioesityksen - tien ulos koronakriisistä. Katse on kohdistettu lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Varhaiskasvatusmaksuja alennetaan, mikä antaa perheille enemmän taloudellista liikkumavaraa. Pienituloisten perheiden osalta päivähoitomaksut voivat pahimmassa tapauksessa haukata ison osan vanhempien palkasta, mikä lisää perheiden stressiä ja huolta. Pitkässä juoksussa lapsiin ja lapsiperheiden hyvinvointiin panostaminen on sekä yhteiskunnalle että yksilölle kannattava investointi.
Suomi elää aikakautta, jossa suurella osalla menee hyvin. Osalla menee kuitenkin huonommin kuin koskaan. Nämä lapset, nuoret ja perheet ovat ajautuneet yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Heille aurinko ei nouse, jotta he sateen jälkeen voisivat kiivetä uudelleen. He tarvitsevat tukea ja kannustusta. Ja sitä on maan hallituksen toimesta tulossa: kolmiportaisen tuen malli tulee päiväkotiin ja oppivelvollisuusikä nousee vuodesta 2021 alkaen. Nyt suunnataan tukea koulupolun alkumetreille ja monelle nuorelle vaikeaan siirtymäkohtaan. Huomionarvoista on se, että oppivelvollisuusiän pidennykseen sisällytetään “saattaen vaihtaen” -periaate, jonka mukaisesti yhden tahon ohjaus- ja valvontavastuu päättyy vasta silloin, kun toisen tahon ohjaus- ja valvontavastuu alkaa. Nyt on aika saada koppi jokaisesta nuoresta, sillä jokainen elämä ja tulevaisuus on pelastamisen arvoinen.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 20.9. Uusimaassa.
