Tänä syksynä 45 vuotta täyttävä peruskoulu luotiin, jotta jokainen saisi tasa-arvoiset lähtökohdat opintielle ja elämään. Peruskoulu loi pohjan suomalaisen yhteiskunnan koulutustason nousulle ja siitä seuranneelle hyvinvoinnin kasvulle. Nyt, ensimmäistä kertaa sataan vuoteen, Suomen osaamistaso on kääntymässä laskuun. Yhä suurempi määrä lapsia ja nuoria ei saavuta perusopetuksen vähimmäistavoitteita, mikä johtaa heidän osaltaan syrjäytymisriskiin niin jatko-opinnoista kuin työelämästäkin. Tuoreimmat Pisa-tutkimusluvut kertovat karua kieltä erityisesti poikien opintomenestyksen hiipumisesta sekä vanhempien talous-sosiaalisen taustan vaikutuksen näkymisestä lasten ja nuorten opintomenestyksessä. Jotta suunta voidaan muuttaa, tarvitaan opiskelua tukevia palveluja ja riittävästi auttavia käsipareja.
Sivistys ja korkea osaaminen ovat olleet Suomen menestyksen perusta koko itsenäisyytemme ajan. Nyt tätä perustaa on murennettu kovilla koulutusleikkauksilla. Kuten 1990-luvulla, myös nyt julkisista palveluista säästetään. Vuonna 1987 syntyneestä ikäluokasta tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että joka neljännellä ikäluokasta on tilillään rikoksia tai toimeentulo-ongelmia. Koko 60 000 yksilön ikäluokasta 10 000:lla ei ollut 21-vuotiaana peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Hintalappu 1990-luvun säästötoimille on nyt maksettavanamme. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Inhimilliset ja yhteiskunnalliset kustannukset ovat jokaisen syrjäytyneen nuoren kohdalla kestämättömät. Perusasteen päättävien paikka ei ole kotona syrjäytyneenä tai työpaikalla puutteellisten tietoja ja taitojen varassa. Oppivelvollisuusikää tulee nostaa 18-vuoteen, jotta kaikkien opintie jatkuisi vähintään aikuisikään saakka.
Porvoossa on noin 600 työtöntä alle 29-vuotiasta ja heistä noin 200:lla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Porvoolaisnuoret ovat saaneet koulupaikan peruskoulun jälkeen, mutta haasteena ovat opiskelun keskeyttävät nuoret. Porvoon tulee panostaa moniammatilliseen Ohjaamoon, joka tukee ja neuvoo nuoria kaikissa elämän tilanteissa. Yksikään nuori ei saa tipahtaa yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle.
Anette Karlsson
Sivistys ja korkea osaaminen ovat olleet Suomen menestyksen perusta koko itsenäisyytemme ajan. Nyt tätä perustaa on murennettu kovilla koulutusleikkauksilla. Kuten 1990-luvulla, myös nyt julkisista palveluista säästetään. Vuonna 1987 syntyneestä ikäluokasta tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että joka neljännellä ikäluokasta on tilillään rikoksia tai toimeentulo-ongelmia. Koko 60 000 yksilön ikäluokasta 10 000:lla ei ollut 21-vuotiaana peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Hintalappu 1990-luvun säästötoimille on nyt maksettavanamme. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Inhimilliset ja yhteiskunnalliset kustannukset ovat jokaisen syrjäytyneen nuoren kohdalla kestämättömät. Perusasteen päättävien paikka ei ole kotona syrjäytyneenä tai työpaikalla puutteellisten tietoja ja taitojen varassa. Oppivelvollisuusikää tulee nostaa 18-vuoteen, jotta kaikkien opintie jatkuisi vähintään aikuisikään saakka.
Porvoossa on noin 600 työtöntä alle 29-vuotiasta ja heistä noin 200:lla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Porvoolaisnuoret ovat saaneet koulupaikan peruskoulun jälkeen, mutta haasteena ovat opiskelun keskeyttävät nuoret. Porvoon tulee panostaa moniammatilliseen Ohjaamoon, joka tukee ja neuvoo nuoria kaikissa elämän tilanteissa. Yksikään nuori ei saa tipahtaa yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 2.9.2017 Uusimaassa.