Mitä on opiskelija-aktivismi?

Minulle opiskelija-aktivismi tarkoittaa yhteiskuntaan vaikuttamista. Opiskelija voi vaikuttaa yhteiskuntaan monella eri tavalla. Itse olen vaikuttanut yhteiskuntaan mm. äänestämällä, toimimalla opiskelijakunnassa, olemalla kunnallisvaaliehdokas ja toimimalla poliittisen opiskelijajärjestön puheenjohtajana.

Lähdin fuksivuotena mukaan opiskelijakunnan toimintaan, sillä halusin saada kaiken irti opiskelijaelämästä. Oma käsitykseni opiskelijaelämästä pohjautui silloin enemmän amerikkalaisiin elokuviin kuin todellisuuteen. Todellisuus on kuitenkin ollut mielekkäämpää kun mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja kokenut onnistumisia. Olen opiskelija-aktiivivuosieni aikana kasvanut ihmisenä ja saanut korvaamattomia kokemuksia.

Minulle opiskelija-aktivismi on osallistumista ja vaikuttamista yhteiskuntaan. Vaikuttamista teen itse pääsääntöisesti tapaamalla ihmisiä sekä avaamalla keskustelua mielipidekirjoitusten muodossa. Kerran elämäni aikana olen osallistunut mielenosoitukseen, vuonna 2013 opintotukimielenosoitukseen. Mielenosoitus ei ole mielestäni toimivin tapa vaikuttaa, vaikka allekirjoitan sen, että mielenosoitus vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Uskon, että vuoden 2013 mielenosoitukseen osallistuneet 6 000 opiskelijaa muistavat tapahtuneet vielä vanhuuspäivinään.

Opiskelija-aktivismin kauneutta on, että ei ole yhtä ainoaa muotoa toteuttaa sitä. Maailma ei muutu, ellei sitä muuteta. Ja muutos saavutetaan rohkeudella ja yhteistyöllä.

Anette Karlsson

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Lue lisää »

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...

Lue lisää »