Siirry pääsisältöön

Yhä Loviisa 3:n kannalla

Saimme helmikuun lopussa mahdollisuuden vierailla Loviisan ydinvoimalassa. Vierailu oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava. On selvää, että Loviisan voimalassa työskentelee osaavaa väkeä ja toimintaa on kehitetty jatkuvasti. Voimala työllistää noin 500 henkilöä, joista kolmasosa on loviisalaisia. Loput työntekijöistä asuvat lähikunnissa, kuten Kotkassa, Kouvolassa ja Porvoossa. Voimala on merkittävä työllistäjä alueella.
Vierailun aikana tutustuimme voimalan turvallisuuskysymyksiin sekä matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoitusluolaan. Eräs vierailulle osallistunut nuori kysyi, onko ydinvoimala-alueella turvallista ja onko alueella säteilyvaaraa. Meille selvisi, ettei voimalalla ole säteilyvaaraa, ja että itse asiassa esimerkiksi Kotkassa on korkeampi säteilyvaara maaperässä olevan radonin takia, kuin ydinvoimala-alueella. Jätteidenkin säteilytaso vaihtelee ja tilannetta mitataan tarkasti.
Hämmästelimme sitä, ettei Fortum ole vielä jättänyt lupahakemusta hallitukselle Loviisa 3:n rakentamiseksi. Helsingin Sanomat uutisoi (23.10.2014), että Loviisa 3:n lupahakemus ollaan mahdollisesti jättämässä tällä hallituskaudella. Suomen hallituksen suunnalta olisi vastuullista viestiä Fortumille, että lupahakemus Loviisa 3:n rakentamiseksi hyväksytään, jos sellainen hallituksen käsittelyyn tulee. Ruotsi ajaa omia ydinvoimaloitaan alas ja on selvää, että kylmillä talvipakkasilla naapurimaan vähennetty energiantuotanto tulee vaikuttamaan myös meihin.
Uusiutuvaan energiaan tulee panostaa, mutta siirtymäkauden yli ei päästä toivomalla. Loviisassa on olemassa rakenteet ja osaaminen, jota onnistuneessa voimalahankkeessa tarvitaan. Lisäksi Loviisa 3:n ydinjätteen loppusijoituspaikka on jo olemassa. Suomen energiaomavaraisuuden varmistamiseksi olisi keskeistä saada Loviisa 3-hanke käyntiin mahdollisimman pian. Toivottavasti Keskusta ja Kokoomus eivät taas tee samaa virhettä kuin vuonna 2010 vaan ymmärtävät, että Loviisa 3 on järkevä ja koko Suomen kannalta tarpeellinen hanke.
Anette Karlsson ja Sofia Nevalainen

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...