Alle kuukausi sitten Suomessa käytiin eduskuntavaalit. Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi ja Perussuomalaiset kakkossijalle. Vihreät tekivät historiansa parhaan tuloksen. Samaan aikaan SDP teki historiansa heikoimman tuloksen.
Punavihreälle ajatusmaailmalle on yhä kysyntää, vaikka suurimmiksi puolueiksi nousi oikeistokonservatiivit. Sosialidemokraatit Sanna Marin, Nasima Razmyar ja Timo Harakka valittiin eduskuntaan hyvillä äänimäärillä. Myös Vasemmistoliiton Li Andersson nousi eduskuntaa. Vihreiden uusi kansanedustaja Ozan Yanar mainosti vaaleissa itseään post-demarina.
SDP on kautta historian ollut oikeudenmukainen, tasa-arvoa edistävä ja ympäristöarvoja korostava puolue. Nyt puolue koetaan vanhanaikaiseksi, ummehtuneeksi ja jarruttelevaksi. Meidän on syytä katsoa peiliin ja pohtia miksi. 1980-luvulla SDP perusti ympäristöministeriön. Silloin SDP:llä oli yli 20 % kannatus ja miltei 60 kansanedustajaa. Ympäristökysymyksiin liittyvät aloitteet ovat tasaisesti vähentyneet vuodesta 2008. Edellisessä puoluekokouksessa (2014) ei käsitelty yhtään ympäristökysymyksiin liittyvää aloitetta. Miksi puolueen jäsenet eivät enää keskustele ympäristökysymyksistä?
Yksilön vapaus, kestävä kehitys ja oikeudenmukainen talouspolitiikka – tulevaisuuden sosialidemokratia. Yhteiskunta ja työelämä muuttuu. Puolueiden tulee pysyä ajan hermolla. Sosialidemokraattiselle arvomaailmalle on yhä kysyntää, sillä nuoriso- ja opiskelijapiireissä punavihreys on pop. Nuoret ovat tulevaisuuden äänestäjiä.
Oikeisto on profiloitunut yksilön vapauden puolustajaksi, vaikka todellisuudessa on kyse vahvemman ja varakkaamman vapauden puolustamisesta. Aito yksilönvapaus syntyy jokaisen yhdenvertaisesta mahdollisuudesta kouluttautua, työllistyä, elää ja rakastaa. Kansalaisaloitteet tasa-arvoisesta avioliittolaista ja vapaaehtoisesta kouluruotsista käsiteltiin eduskunnassa edellisellä kaudella. SDP oli suurin tasa-arvoista avioliittolakia ja toiseksi suurin ruotsin kielen opetusta puolustava ryhmä. SDP on työskennellyt tuloerojen kaventamisen puolesta sekä nostanut naisten ja miesten palkkaerot keskusteluun.
Kansainvälistä kauppapolitiikkaa on jatkuvasti tarkasteltava suhteessa ylikansallisesti sovittuihin ihmisoikeus- ja ympäristösopimuksiin sekä reilun työn standardeihin. Maapallon resurssit ovat rajalliset. Nykyinen maailmanjärjestys perustuu kestämättömään luonnonympäristöjen, ilmaston ja raaka-ainevarojen kuluttamiseen. Haluammeko siis jättää jälkeemme sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän maapallon, jota myös tulevat sukupolvet voivat hyödyntää?
Talouspolitiikka on arvovalintoja. Talouspoliittisen päätöksenteon perusperiaatteeksi on nostettava yhteiskunnallinen tasa-arvo ja entistä ympäristöystävällisempi talous. Tämä tarkoittaa täystyöllisyystavoitetta, kansalaisten toimeentulon turvaavaa sosiaaliturvajärjestelmää, laadukkaita, kattavia ja kaikkien saatavilla olevia julkisia palveluita sekä monipuolista ja elinvoimaista yrityssektoria. Laaja yhteiskunnallinen hyvinvointi ja kansantalouden menestyminen tukevat toinen toisiaan.
Anette Karlsson