Siirry pääsisältöön

Punavihreys on yhä pop

Alle kuukausi sitten Suomessa käytiin eduskuntavaalit. Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi ja Perussuomalaiset kakkossijalle. Vihreät tekivät historiansa parhaan tuloksen. Samaan aikaan SDP teki historiansa heikoimman tuloksen.
Punavihreälle ajatusmaailmalle on yhä kysyntää, vaikka suurimmiksi puolueiksi nousi oikeistokonservatiivit. Sosialidemokraatit Sanna Marin, Nasima Razmyar ja Timo Harakka valittiin eduskuntaan hyvillä äänimäärillä. Myös Vasemmistoliiton Li Andersson nousi eduskuntaa. Vihreiden uusi kansanedustaja Ozan Yanar mainosti vaaleissa itseään post-demarina.
SDP on kautta historian ollut oikeudenmukainen, tasa-arvoa edistävä ja ympäristöarvoja korostava puolue. Nyt puolue koetaan vanhanaikaiseksi, ummehtuneeksi ja jarruttelevaksi. Meidän on syytä katsoa peiliin ja pohtia miksi. 1980-luvulla SDP perusti ympäristöministeriön. Silloin SDP:llä oli yli 20 % kannatus ja miltei 60 kansanedustajaa. Ympäristökysymyksiin liittyvät aloitteet ovat tasaisesti vähentyneet vuodesta 2008. Edellisessä puoluekokouksessa (2014) ei käsitelty yhtään ympäristökysymyksiin liittyvää aloitetta. Miksi puolueen jäsenet eivät enää keskustele ympäristökysymyksistä?
Yksilön vapaus, kestävä kehitys ja oikeudenmukainen talouspolitiikka – tulevaisuuden sosialidemokratia. Yhteiskunta ja työelämä muuttuu. Puolueiden tulee pysyä ajan hermolla. Sosialidemokraattiselle arvomaailmalle on yhä kysyntää, sillä nuoriso- ja opiskelijapiireissä punavihreys on pop. Nuoret ovat tulevaisuuden äänestäjiä.
Oikeisto on profiloitunut yksilön vapauden puolustajaksi, vaikka todellisuudessa on kyse vahvemman ja varakkaamman vapauden puolustamisesta. Aito yksilönvapaus syntyy jokaisen yhdenvertaisesta mahdollisuudesta kouluttautua, työllistyä, elää ja rakastaa. Kansalaisaloitteet tasa-arvoisesta avioliittolaista ja vapaaehtoisesta kouluruotsista käsiteltiin eduskunnassa edellisellä kaudella. SDP oli suurin tasa-arvoista avioliittolakia ja toiseksi suurin ruotsin kielen opetusta puolustava ryhmä. SDP on työskennellyt tuloerojen kaventamisen puolesta sekä nostanut naisten ja miesten palkkaerot keskusteluun.
Kansainvälistä kauppapolitiikkaa on jatkuvasti tarkasteltava suhteessa ylikansallisesti sovittuihin ihmisoikeus- ja ympäristösopimuksiin sekä reilun työn standardeihin. Maapallon resurssit ovat rajalliset. Nykyinen maailmanjärjestys perustuu kestämättömään luonnonympäristöjen, ilmaston ja raaka-ainevarojen kuluttamiseen. Haluammeko siis jättää jälkeemme sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän maapallon, jota myös tulevat sukupolvet voivat hyödyntää?
Talouspolitiikka on arvovalintoja. Talouspoliittisen päätöksenteon perusperiaatteeksi on nostettava yhteiskunnallinen tasa-arvo ja entistä ympäristöystävällisempi talous. Tämä tarkoittaa täystyöllisyystavoitetta, kansalaisten toimeentulon turvaavaa sosiaaliturvajärjestelmää, laadukkaita, kattavia ja kaikkien saatavilla olevia julkisia palveluita sekä monipuolista ja elinvoimaista yrityssektoria. Laaja yhteiskunnallinen hyvinvointi ja kansantalouden menestyminen tukevat toinen toisiaan.
Anette Karlsson

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...