Putoajia vai selviytyjiä Koronakevään jälkeen

Monet perheet ovat olleet kovilla tänä keväänä. Samoin opettajat. Huoli lasten ja nuorten tulevaisuudesta on yhteinen. Viime syksynä julkaistiin Pisa-tulokset jotka osoittivat, että perhetaustan vaikutus koulumenestykseen on lisääntynyt merkittävästi ja erot tyttöjen ja poikien välisessä osaamisessa on OECD-maiden suurin. Samoihin aikoihin julkaistu kouluterveyskysely kertoi samaa karua tarinaa. Yhä useammalla nuorella tytöllä on mielenterveysongelmia ja joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea sillä tasolla, mitä vaaditaan selvitäkseen toisen asteen opinnoista.

Peruskoulu ei enää kykene tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja. Ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Suomen osaamistaso on kääntynyt laskuun. Minä, minua kymmenen vuotta nuorempi sukulaislapsi ja nyt myös oma vauvani - me kaikki olemme laman lapsia. Minun lapsuudessani 1990-luvulla tehdyillä leikkauksilla on ollut kauaskantoiset seuraukset. Liian moni 1980-luvulla syntynyt on jäänyt vanhempiensa ongelmien vangiksi. Vuoden 2008 talouskriisin takia 2000-luvun alussa syntyneet kokivat saman kohtalon. Nyt Koronakevät on synnyttänyt Suomeen taas kerran uuden laman sukupolven.

Aineellinen, mutta myös henkinen köyhyys periytyy. Tutkimusten mukaan yli viisi vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia saa toimeentulotukea. Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät myös mielenterveyspalveluja, syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia. Lastensuojelun asiakkuuden syyt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1) sosioekonomiset ja ympäristötekijöihin liittyvät (talousvaikeudet ja eroon liittyvät syyt), 2) vanhemmuuteen liittyvät (päihde- ja mielenterveysongelmat) ja 3) lapsen käytökseen liittyvät (väkivaltainen käyttäytyminen ja koulunkäyntiin liittyvät ongelmat). Syrjäytymistä aiheuttaa myös periytyvä "henkinen köyhyys", kuten virikkeetön lapsuus tai välinpitämätön vanhemmuus.

Monelle huono-osaiselle lapselle koulu on saattanut lämpimän ruoan lisäksi tarjota sen ainoan turvallisen aikuisen päivässä. Osa lapsista on saattanut jäädä hyvin yksin iltapäiväkerhojen, kirjastojen ja nuorisotilojen sulkeuduttua ja harrastustoiminnan mennessä tauolle. Valitettavasti koti ei ole kaikille lapsille maailman turvallisin paikka. Näillä l
apsilla on ollut rankka kevät, jonka jälkeen edessä on vielä pitkä ja yksinäinen kesä. Paluu kouluun pariksi viikoksi saattaa olla juuri se henkireikä, jonka nämä lapset tarvitsevat. Päättäjiltä tarvitaan rohkeita ja määrätietoisia toimia, jotta kaikki lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden oppia ja edetä koulupolulla sekä kasvaa hyvinvoiviksi aikuisiksi. Tässä ajassa on tärkeää tukea lapsiperheitä. Jokainen yhteiskunnan ulkopuolelle tippunut nuori maksaa jopa miljoonan, inhimillisestä tragediasta puhumattakaan. 1990-luvun ja 2010-luvun tapaan olemme taas risteyksessä - syntyykö Koronakevään jälkeen putoajien vai selviytyjien sukupolvi? Varmistetaan, että jälkimmäinen jää historiankirjoihin.

Anette Karlsson


Kirjoitus on julkaistu 14.5.2020 Demokraatissa.


Kommentit