Anette Karlsson

Arbetsminister Lindström föreslog några dagar sedan att över 60-åriga långtidsarbetslösa skulle få gå i pension. Förslaget är välkommet. SDP:s riksdagsledamöter föreslog samma sak redan i juli. Det finns cirka 4 760 över 60-åringar som har varit arbetslösa i över fem år. Ju äldre man är, desto svårare blir det att få jobb. I Stakes forskning som publicerades för några år sedan, framkommer att redan över 40-åriga arbetslösa känner att deras ålder försämrar deras möjligheter att få jobb. Samtidigt talar samhällets elit om att arbetskarriärerna måste förlängas, medan verkligheten är att få anställer en äldre artbetssökande. Över 60-åriga långtidsarbetslösas realistiska möjligheter att få jobb är marginella, så det skulle inte minska arbetsåren ifall man låter dem gå i pension. Men det skulle hjälpa dessa människor att komma ut från att leva på utkomststöd. År 2005 godkändes “Lex Taipale”, lagen om att personer som varit arbetslösa i tio år fick gå i pension vid 57-års ålder. Då fic

Työministeri Lindström esitti muutama päivä sitten, että yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien tulisi päästä eläkkeelle. Esitys on erittäin tervetullut. SDP:n kansanedustajat esittivät samaa jo heinäkuussa. Suomessa on arviolta 4 760 yli 60-vuotiasta, jotka ovat olleet vailla työtä yli viisi vuotta. Mitä enemmän ikää on, sitä vaikeampaa on uuden työn löytäminen. Stakesin muutaman vuoden takaisessa Työllistymisen esteet -tutkimuksesta ilmenee, että jo yli 40-vuotias työtön saattoi arvioida ikänsä haittaavan työllistymistä. Samaan aikaan yhteiskunnan eliitti puhuu työurien pidentämisen puolesta, mutta käytännössä kukaan ei palkkaa iäkästä työnhakijaa. Yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien todelliset mahdollisuudet työllistyä ovat marginaaliset, joten heidän päästäminen eläkkeelle ei vähennä työvuosia. Sen sijaan eläkkeelle pääsy tukisi heitä pääsemään pois toimeentulotuen armoilla elämisestä. Vuonna 2005 toteutetussa ”Lex Taipaleessa” eläkkeelle pääsyn rajana oli 57 vuotta. Si

Inom de närmaste åren kommer automation och robotisering att starkt märkas i vår vardag. Automatiska kassor och vårdrobotar blir allt vanligare. Att ringa är numera en sidofunktion i dagens smarttelefoner. I framtiden kommer maskiner i allt större grad att sköta   fysiska och enformiga jobb, vilket ger företagen möjligheter att betala en högre lön för det kreativa människoarbetet. Fenomenet är inte nytt, eftersom vi genom tiderna har  sett liknande utveckling inom arbetslivet. Enligt Sitras forskning jobbar till och med 35 procent av dagens arbetskraft med otypiska arbetsavtal – som deltids-, visstids- och hyresarbetare samt på nollavtal eller som entreprenörer. Jag och min man gör också det – av fri vilja. Allt fler unga har arbetserfarenhet från olika jobb i olika branscher. Det är mer sällsynt att arbeta på samma arbetsplats från unga år fram till pensionsåldern. Dagens ungas splittrade och mångsidiga arbetshistoria förändrar identiteten – man identifierar sig inte längre gen

Finlands svenska socialdemokraters viceordförande  Anette Karlsson  hoppas att regeringen backar i sina planer att höja dagvårdsavgifterna. Forskningen har klart visat vilken positiv inverkan kvalitativ småbarnsfostran har, speciellt för de barn som har mest behov av stöd. Och nu har näringslivet också kommit till insikten att dagisavgifter kan vara ett hinder att ta emot jobb, speciellt för kvinnor. Det är mer sällan jag är ense med EK, men nu hoppasjag verkligen att regeringen går i EK:s ledband, och inte genomför höjningarna av dagvårdsavgifterna, utan istället sänker dem. Nu ser det ut som regeringen vill finansiera sänkningen av arvsskatten för de rika med höjningar av dagvårdsavgifter. Det är inte klok eller långsiktig politik. SFP: s  Mikaela Nylander  tar upp ett angeläget ärende i behovet att förnya föräldraledigheterna och göra delar av småbarnspedagogiken avgiftsfri. Det är frågor där jag hoppas SFP vill göra gemensam sak med SDP. När det gäller familjeledigheterna

Ylikomisario  Koskimäki  muistuttaa (Itäväylä 10.8.) tienkäyttäjiä siitä, että vastuu turvallisesta koulutiestä on meillä kaikilla. Koulujen alkamisen myötä liikenteeseen ilmestyy enemmän pieniä liikkujia, joiden kokemattomuus ja spontaanit liikkeet saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Osa lapsista kävelee kouluun muutaman kilometrin matkan, joka sisältää myös tien ylityksiä. Nopeuden vähentäminen alueilla, joilla liikkuu lapsia ja ajamiseen keskittyminen, kännykän näpräämisen sijaan lisää liikenneturvallisuutta. Tarkkaavaisuudesta huolimatta onnettomuuksia ja vaaratilanteita saattaa tapahtua. Pimeä syksy on pian ovella. Heijastin on erityisen tärkeä kaikilla kulkijoilla, sillä pimeässä liikkuvaa aikuista on vaikea nähdä tienvarressa, pienestä kulkijasta puhumattakaan. On meidän kaikkien vastuulla, että pienillä koululaisilla on turvallinen koulumatka, myös syyspimeällä. Mielestämme Porvoon kaupungin tulisi selvittää mahdollisuus lahjoittaa kaikille uusille koululaisille heijastinli

On ilahduttavaa, että uusi opetussuunnitelma antaa vihdoinkin lapsille paremmat mahdollisuudet oppia molempia kotimaisia kieliä. Kielioppisääntöihin takertumisen sijaan tarkoitus on kiinnittää enemmän huomiota suullisiin taitoihin ja ääntämiseen. Kielten oppiminen on helpompaa nuorena, mikä näkyy esimerkiksi kaksikielisten perheiden lasten monipuolisessa kielitaidossa. Ruotsin kielen opiskelun aloittaminen jo kuudennella luokalla tukee yksikielisten lasten mahdollisuuksia oppia toista kotimaista kieltä aiempaa paremmin. Kielitaito on aina rikkaus ja erityisesti Pohjoismaita yhdistävän ruotsin kielen osaaminen antaa suomalaisille paljon mahdollisuuksia – esimerkiksi opiskella tai työskennellä toisessa Pohjoismaassa. Minä kasvoin kaksikielisessä perheessä ja opin sekä suomen että ruotsin kielen varhaisessa vaiheessa. Peruskoulun olen suorittanut ruotsin kielellä, jonka jälkeiset opinnot suomen kielellä. Minulla oli siihen mahdollisuus, koska ruotsinkielisessä peruskoulussa kaksikielis

Porvoo on ihanteellinen koti monelle – meillä on kulttuuria, palveluita ja luontoa. On odotettavissa, että alueelle muuttaa yhä enemmän perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä. Kaupungin kehityksen kannalta on tärkeää, että sekä kaupunkia että kaupunginosia kehitetään, unohtamatta kyliä. Turvallisuus ja luontoarvot merkitsevät asukkaille yhä enemmän ja on hienoa, että kerrostalossa asuvilla porvoolaisilla on mahdollisuus pitää omaa puutarhaa – muun muassa  Perheiden Puutarhassa Gammelbackassa ja uusissa siirtolapuutarhoissa, jotka ovat tulossa Veckjärvelle ja Jakariin. Gammelbackaan suunniteltua siirtolapuutarhaa tulee tarkastella uudemman kerran ja varmistaa, ettei puutarhan rakennukset vaikuta negatiivisesti kaupunkipuistoon ja alueen kauniiseen maisemaan. Luonnonläheisessä Porvoossa on mahdollista harrastaa kaikenlaista – frisbiegolfista petankkiin. Kaupungissa on myös uimahalli, jäähalli ja useita leikki- ja urheilukenttiä. Pitkäjänteistä kehittämistä tulee silti tehdä. Keskustan ja