Anette Karlsson

1980-luvulla syntyneet, 1990-luvun laman aikana kasvaneet sekä 2000-luvun taantuman nuoret aikuiset. Minä olen laman lapsi, vuonna 1988 syntynyt. Ikäluokastani ei ole tehty laajaa tutkimusta kuten 1987 syntyneistä, mutta tutkimuksen osoittama ilmiö näkyy myös omassa ikäluokassani. Tutkimus osoittaa, että huono-osaisuus periytyy ja lapsiin kohdistuneet säästöt näkyvät moninkertaisina kustannuksina tulevaisuudessa. Vuonna 1987 syntyneestä ikäluokasta tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että joka neljännellä ikäluokasta on tilillään rikoksia tai rikkomuksia ja myös joka neljännellä on toimeentulo-ongelmia. Ikäryhmästä joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia. Koko 60 000 yksilön ikäluokasta 10 000:lla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa 21-vuotiaina. Tutkimuksen tulokset eivät ole yllätyksellisiä, mutta sitäkin huolestuttavampia. Hintalappu 90-luvun leikkaus- ja säästötoimille on nyt maksettavanamme. Taloudellinen lama ja siitä seurannut valtion tulojen supistuminen ja menojen kas

Suomen laki on riittämätön, kun kyse on työntekijöiden oikeuksista. Laki turvaa vain työntekijöiden vähimmäisoikeudet. Työntekijöiden etuja ja oikeuksia yhteiskunnassamme valvoo ammattiyhdistysliike (ay-liike), joka muun muassa neuvottelee työnantajaosapuolen kanssa kaikkia alalla työskenteleviä koskevat, eli yleissitovat työehtosopimukset. Yksilökeskeinen maailma, jossa ay-liikkeeseen liittyminen ei ole enää perusarvo, uhkaa kaikkien suomalaisten työntekijöiden asemaa. Aikana ennen ay-liikettä työntekijän hyvinvointi ja oikeudet olivat lähes täysin työnantajan hyväntahtoisuuden varassa. Palkkaa maksettiin usein vain sen verran, että työntekijä pysyi hengissä ja riittävän terveenä tekemään töitä. Ilman ay-liikettä, tilanne olisi yhä sama. Kuitenkin ay-liike on vain niin vahva kuin sen jäsenistö. Siivoojien järjestäytymisaste lähentelee kriittistä 50 prosenttia, eli yleissitovuuden lakkaamista. Ay-liikkeen neuvottelemat sopimukset ovat ainoastaan yleissitovia, mikäli ammattialan järjest