Anette Karlsson

Oli tammikuun toinen lauantai, joogasin kotona kun puhelin soi. Mieheni oli kaatunut lätkätreeneissä. Tapahtumapaikalla hänen oikeaan jalkaan oli sattunut niin kovasti, että hänet kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Kesken joogan kiirehdin Porvoon sairaalalle kuulemaan mitä on tapahtunut. Röntgenin jälkeen saimme kuulla, että kyseessä on nilkan nyrjähdys. Maanantaina lähdin rauhallisin mielin työmatkalle Tanskaan. Päivällä sairaalasta soitettiin miehelleni. Oli ilmennyt, että jalassa olikin murtuma. Häntä pyydettiin palaamaan sairaalaan, jotta jalka voitaisiin kipsata. Mieheni ilmoitti olevansa yksin kotona, mutta saapuvansa tunnin sisään. Sairaalasta kuitataan, että tämä sopii. Saavuttuaan sairaalalle hän joutui odottamaan puoli tuntia, jonka jälkeen hänelle ilmoitettiin, ettei jalkaa kipsata kyseisenä päivänä. Hänen olisi tultava takaisin seuraavana aamuna. Otin vapaata töistä viedäkseni mieheni sairaalalle tiistai-aamuna. Pääsimme heti kipsihuoneeseen. Siinä sitten kummast

Ammatillisen koulutuksen suosio kasvaa jatkuvasti. Silti joka neljännes keskeyttää opintonsa. Keskeytyksen taustalla on mm. kouluväsymys ja väärä ala. Monelle useita vuosia koulunpenkillä istuneelle käytännössä tekeminen on hyvä vaihtoehto. Vastaan saattaa tulla pettymys, kun edessä onkin alan teorian sekä yleissivistävien aineiden opiskelua. Muutama viikko työharjoittelua ei välttämättä motivoi jatkamaan opiskelua. Nuoria voidaan motivoida kasvamaan alansa ammattilaisiksi uudistamalla ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmaa. Uudessa mallissa ensimmäisen puolen vuoden aikana nuori perehtyy alan teoriaan, jonka jälkeen edessä on kuuden kuukauden työharjoittelu. Ensimmäisen työharjoittelun aikana nuori saa realistisen käsityksen opiskelemastaan alasta. Toinen opiskeluvuosi kuluu koulunpenkillä yleissivistävien ja alan syventävien opintojen parissa. Viimeinen, eli kolmas vuosi sijoittuisi taas työelämään. Uudessa mallissa nuori pääsisi mahdollisimman pian kokeilemaan valitsemaa

Kuka saa raiskata  -kirjoitukseni sai viime päivinä paljon huomiota. Kirjoitus sai jopa MV-lehden tekemään valheellisen uutisen. Tämän johdosta minulle alkoi tulvia  runsas määrä palautetta . Osa palautteesta oli todella ala-arvoista ja jopa vastenmielistä luettavaa. Valitettavan moni palautteen antajista piiloutui valeprofiilin taakse – eikä se sinänsä minua yllätä, sillä harva uskaltaa omalla nimellään niin vastenmielisiä asioita toiselle ihmiselle sanoa. Suomalaiset eivät ole tyhmiä, vaikka mediakriittisyydessä meillä on vielä paljon opittavaa. Liian monet uskovat sokeasti MV-lehden kaltaisten sivustojen ”uutisia” todeksi – mikä on huolestuttavaa. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää, mutta varjopuolia löytyy myös. Yksi ongelma on valeprofiilien takana piileskelevät uhkailijat. Sosiaalinen media, keskustelupalstat ja MV-lehden kaltaisten sivustojen kommenttipalstat antavat näille aggressiivisille ja vihamielisille ihmisille foorumin, missä he saavat

Pari päivää sitten   mielipidekirjoitukseni  seksuaalisesta väkivallasta ja suomalaisesta keskustelukulttuurista julkaistiin Iltalehdessä. Ensimmäisen päivän aikana palaute oli enimmäkseen positiivista. Asialliset miehet ja omakohtaisia kokemuksia omaavat naiset kiittelivät, että olin uskaltanut nostaa vaikean asian keskusteluun. Myös kriittisesti avaukseeni suhtautuvat puheenvuorot olivat asiallisia. Illemmalla kommentit muuttuivat henkilökohtaisiksi ja jopa epäasiallisiksi. En ollut yllättynyt , sillä jos feministi kirjoittaa sukupuolten välisestä tasa-arvosta, naisten kohtaamasta väkivallasta tai maahanmuutosta kohtaa hän miltei aina äänekkäiden heteromiesten aggressiivisen ja epäasiallisen palautevyöryn. MV-lehti teki  pian minusta valheellisen uutisen. Tämä sai MV-lehden luottolukijat, miehet ja naiset, lähettämään minulle palautetta. Tämän lisäksi nämä kotimaanritarit, suomalaisen naisen äänekkäät ”suojelijat”, pääsivät näyttämään todellisen luonteensa. Kuka saa raiskata

Suutun kuullessani jonkun kokeneen seksuaalista väkivaltaa. Raivostun ja olen surullinen kuullessani ystäväni kokeneen seksuaalista väkivaltaa. Minua ällöttää kun seksuaalista väkivaltaa koitetaan kohdistaa minuun. Minua harmittaa, että naisten ”huorittelu” ja koskettelu on maassamme yleinen käytäntö, johon jokaisella valkoisella miehellä näyttää olevan oikeus. Samaan aikaan voin fyysisesti huonosti kohdatessani miehiä, jotka ovat ryhtyneet taistoon meidän avuttomien suomalaisnaisten pelastamiseksi vaarallisilta turvapaikanhakijamiehiltä. Osa vaatii rajojen sulkemista, koska se on heidän mukaansa ainoa tapa suojella “heidän” naisia ja tyttäriä tältä “uudelta vaaralta”, eli raiskaukselta. Suomessa vaimon raiskaaminen oli sallittua vielä parikymmentä vuotta sitten. Ennen vuotta 1994 kuka tahansa saattoi olla laillisen raiskauksen lopputuote. Raiskaustapauksissa tekijä on useimmiten uhrin tuttu, läheinen tai perheenjäsen, jolloin raiskaus tapahtuu tyypillisesti kotona tai muussa yk