Anette Karlsson

COVID-19 on osoittautunut erittäin vaaralliseksi, ja jopa tappavaksi taudiksi, erityisesti ikääntyneille ja monisairaille ihmisille. Suojellaksemme läheisiämme olemme vähentäneet sosiaalisia kontakteja ja yhteiskunnan yhteiset kohtaamisen paikat on suljettu. Yksinäisyys kosketti monia jo ennen koronakevättä. Nyt suurin osa meistä kaipaa lähelle toisia. Videoista ja kuvista on apua, mutta eivät ne korvaa aitoa ihmiskontaktia. Tämän kyllä tiesimme jo ikäihmisten palveluiden ympärillä käydystä keskustelusta, mutta nyt jokainen on kokenut millaista on olla eristettynä muista. Suomi otti kriisissä huiman digiloikan. Monella sektorilla uudet opit, kuten etätyön mahdollisuudet, ovat hyödyllisiä, mutta uhkakuvia on myös ilmassa. Epidemian aiheuttamat talousongelmat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ovat massiiviset. Kaikilla on tahtotila löytää ratkaisuja joiden avulla voidaan säästää euroja. Teknologiaa ja robotiikkaa pyritään todennäköisesti käyttämään entistä enemmän tehtävissä,

Kauppojen käytävillä on käsidesipurkkeja ja kylttejä, joissa pyydetään asiakkaita pitämään turvaväliä sekä henkilökuntaan että muihin asiakkaisiin. Ihmiset välttelevät katsekontaktia ja odottavat vuoroaan hyllyväliköissä. Vaikka turvavälin pitäminen on tavallista suomalaisessa arjessa, on nykytilanne tuntunut oudolta. Ihan kun hengitys haisisi ja kanssaihmiset kiertäisivät siksi kaukaa. Olen myös miettinyt pitävätkö ihmiset minua tylynä, kun otan etäisyyttä ja tervehdin nyökkäämällä. Aivot sanovat, että näin kuuluu toimia - mutta samalla jokin sisälläni huomauttaa, että tilanne on outo. Voin vain kuvitella miltä asiakaspalvelussa työskentelevästä, kuten kaupan tai apteekin myyjästä, tuntuu. Heidän ammattikuvaan kuuluu olla kohtelias asiakkaalle - tervehtiä ja hymyillä. Samaan aikaan jokainen pelkää sairastumista, erityisesti riskiryhmässä olevien läheisten takia. Moni meistä, minä mukaan lukien, on kiittänyt sairaaloissa ja terveyskeskuksissa työskenteleviä ihmisiä - heitä, jotka taist

Tunteiden kirjo on viime aikoina ollut laaja - pelkoa, suuttumusta ja turhautumista, mutta myös toivoa ja välittämistä. Italialaisten parvekekonsertit ja ulkoilevia ilahduttavat nallet ikkunoissa ovat ihmisten keinoja tuoda jotain hyvää tähän raskaaseen aikaan. Suomalaiset ovat sisukasta kansaa. Olemme selvinneet monesta ja selviämme myös tästä näkymättömästä uhkasta, joka tänä keväänä meitä koettelee. Koska välitämme kanssaihmisistä, olemme eristäytyneet koteihimme. Kun yhteisen kohtaamisen paikat - ravintolat, teatterit, museot, kirjastot - suljettiin, lähdimme metsään. Vaikka matkojen ja huvitusten peruuntuminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ymmärrämme. Digitalisaation rysähtäminen lapsiperheiden arkeen sai monen vanhemman hermot kireälle, mutta isovanhempien terveyden turvaamiseksi se kestetään. Vapaa liikkuminen on kielletty tässä maassa ja meidät uusmaalaiset on eristetty muusta maasta. Noudatamme liikkumiskieltoa, koska haluamme varmistaa, että maamme terveydenhuollon kantokyky

Mycket känslor under en kort tid. Rädsla, ilska och frustration, men också hopp och omtänksamhet. Balkongkonserterna i Italien och nallebjörnarna i fönstren är sätt för människor att lyfta fram något gott i denna svåra tid. Finländarna är ett ihärdigt folk. Vi har överkommit många motgångar, och vi kommer att klara detta osynliga hot som drabbat oss i vår. Eftersom vi bryr oss om våra medmänniskor har vi stannat hemma, mycket för att säkerställa att mor- och farföräldrar hålls friska. När platserna för gemenskap - restauranger, bibliotek, teatrar, museum - stängdes, gick vi ut i skogen. Även om det känns orättvist att våra resor och planer inhiberas, så förstår vi. Många föräldrar har varit nervösa då digitaliseringen slog ner som en blixt från klar himmel i barnfamiljernas vardag. Nu är det också förbjudet att röra sig fritt i detta land och Nyland är isolerat från övriga landet. Vi åker inte omkring, eftersom vi vill garantera att vårt lands sjukvårdskapacitet räcker till i denna kri