Anette Karlsson

Uutisissa, mutta myös Porvoossa on viime aikoina puhuttu paljon kiusaamisesta ja kouluväkivallasta. Liian moni lapsi ja nuori joutuu pelkäämään koulutaipaleensa aikana. Ilmiö ei ole uusi, ja jokainen sukupolvi on paininut ongelman kanssa. Viime vuosina koulujen yhteisöllisyyteen, ystävätoimintaan, koulusovitteluun ja –coutchitoimintaan on panostettu. Kiusaaminen onkin isossa kuvassa vähentynyt, mutta samalla kiusaamistapaukset ovat muuttuneet aiempaa vakavammiksi, väkivaltaisiksi ja hankalammiksi. Kiusaamis- ja väkivaltakokemukset kantautuvat lapsen mukana pitkälle aikuisuuteen. Monet pitkäaikaistyöttömät, mielenterveysongelmista kärsivät ja yhteiskunnasta syrjään joutuneet kertovat kouluajan kiusaamiskokemuksista. Kyse on vakavammasta asiasta, kuin lasten välisestä nahistelusta, kyse on usein henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Sosiaalinen media on luonut uudenlaisen alustan ja ympäristön kiusaamiselle ja väkivallan harjoittamiselle. Porvoossa koulut, päiväkodit ja perheet tek

Både i nyheterna och i Borgå har det de senaste tiderna talats mycket om mobbning och skolvåld. Allt för många barn och unga upplever rädsla under sin skoltid. Fenomenet är inte nytt, och alla generationer har tampats med problemet. Under de senaste åren har vi satsat på gemenskapen i skolan, vänverksamhet, skolmedling och –coaching. Mobbning har generellt minskat, men samtidigt har mobbningsfallen blivit allt mer allvarliga, våldsamma och svåra. Mobbnings- och våldserfarenheter följer med barnet långt in i vuxenlivet. Många långtidsarbetslösa, personer som lider av psykisk ohälsa och marginaliserade berättar om mobbningserfarenheter från sin skoltid. Det är frågan om ett allvarligare problem än bara småretas, utan det handlar om psykiskt och fysiskt våld. Social medier har bildat nya plattformer och omgivningar för utövning av mobbning och våld. I Borgå jobbar skolorna, daghemmen och familjerna med att minska och förebygga mobbning. Beslutsfattare har tagit problemet på allvar och vi

Vaikka luonnonvarojen liikakäytön lopettamiseksi tarvitaan suuria poliittisia toimia, jokainen voi tehdä osansa ylikulutuksen vähentämiseksi. Oman ylikulutuksen karsimisen ytimessä on oman toiminnan tarkastelu. En ole himoshoppaaja. Vuosien varrella kaappeihin on kuitenkin kertynyt kaikenlaista tavaraa. Kaappiin kurkatessa näky ei ole ilahduttava. Mistä kaikki tämä tavara on tullut ja onko meillä todella tuollainen, pohdin kaapin avautuessa. Ymmärsin, että minä olin osa ylikulutusongelmaa. Poikani tulevaisuuden kannalta minun on muutettava ostokäyttäytymistä. Se, että ostaminen on helppoa tai tavara edullinen, ei ole syy tavaran ostamiselle. Pari vuotta sitten mieheni totesi, ettei uusia vaatteita saa laittaa kaappiin, jos henkarit eivät riitä. Uusia henkareita ei myöskään saa ostaa. Mielestäni tämä oli hyvä sääntö – meille molemmille. Ennen uusien vaatteiden ostamista kävimme vanhat läpi. Rikkinäiset annoimme jämäkangaskeräyksiin ja ehjät hyväntekeväisyyteen. Viime aikoina olen myös i

Ystäväpariskunta vietti jokin aika sitten kultahäitä, eli sitä, että ovat olleet naimisissa 50 vuotta. Teimme mieheni kanssa ajatusmatkan tulevaan - miltä elämämme näyttää 80-vuotiaina. Toivoimme, että voisimme olla yhtä aktiivisia ja onnellisia kuin ystäväpariskunta. Haaveemme ei ole mahdoton, sillä yhteiskuntamme sosiaali- ja terveyspalvelut paranevat jatkuvasti. Tämän myötä elinikämme on pidentynyt. Yhä useampi suomalainen elää pidempään ja usein vielä omassa kodissaan. Valitettavasti jokainen ei ole niin onnekas. Sairaudet ja korkea ikä tuo mukanaan toimintakyvyn heikkenemistä ja joskus myös muistisairauden. Muistisairaudet lisääntyvät koko ajan ja vuosittain meillä sairastuu noin 14 500 henkilöä muistisairauteen. Suomessa on lähes 200 000 muistisairasta ja jos jokaisella ajatellaan olevan kolme läheistä ihmistä, niin muistisairaudet koskettavat läheisesti jo lähes miljoonaa suomalaista. Vanhuspalvelujärjestelmän ensisijainen tukimuoto on kotihoito. Muistisairauden edetessä tarvita

Finlands svenska socialdemokrater har kontaktat regeringen för att i statsbudgeten trygga fortsatt finansiering för översättning av God medicinsk praxis till svenska. - Jag har full tillit till att Sanna Marins regering kommer att trygga medlen för fortsatt översättning av nya och uppdaterade rekommendationer i God medicinsk praxis, säger riksdagsledamot Johan Kvarnström (SDP). - Regeringen har satsat på de språkliga rättigheterna inom vården genom att låta översätta God medicinsk praxis. Inte kommer man att låta det arbetet gå förlorat, säger Finlands svenska socialdemokraters ordförande Anette Karlsson . - Men det borde finnas en mer bestående finansiering för översättningar av centrala styrdokument och rekommendationer inom vården. Det är en fråga om språkliga rättigheter och patientsäkerhet, påminner Anette Karlsson. I regeringsprogrammet 2019 kom man överens om att tilldela 600 000 euro för översättningen till svenska och det bygger på Justitieombudsmannens beslut från år 2015 at

Förra hösten började jag studera socialt arbete på Svenska social- & kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. I början av året fick jag möjligheten att göra min högskolepraktik på Östra Nylands familjerättsliga enhet. Under min praktik fick jag även bekanta mig med social- och krisjouren, skyddshemmet och socialt arbete bland unga på polisstationen (Ankkarverksamheten). Därtill fick jag besöka mina studiekompisars praktikplatser på barnskyddet och tjänsterna för personer med funktionsnedsättning. Under dessa dryga två månader fick jag se hur värdefullt, men osynligt för så många av oss, socialt arbete det görs i vår hemstad. Ingen vill vara beroende av andra. Att behöva hjälp är dock en naturlig del av livet, eftersom var och en av oss ibland behöver hjälp. Socialt arbete har som mål att hjälpa dem som behöver hjälp och ge dem stöd och verktyg så att de kan leva ett fullt, människovärdigt och meningsfullt liv. Allt för ofta anses socialt arbete vara skrämmande som Mårran – at

Aloitin viime syksynä sosiaalityöntekijäopinnot Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä yksikössä. Alkuvuodesta sain mahdollisuuden suorittaa korkeakouluharjoittelun Itä-Uudenmaan perheoikeudellisessa yksikössä. Harjoitteluni aikana sain perheoikeudellisen yksikön toiminnan lisäksi tutustua sosiaali- ja kriisipäivystykseen, turvakodin toimintaan ja poliisilaitoksella nuorten parissa tehtävään sosiaalityöhön (Ankkuritoiminta). Lisäksi pääsin opintovierailulle opiskelutovereiden harjoittelupaikoille lastensuojeluun ja vammaispalveluihin. Näiden reilun kahden kuukauden aikana olen nähnyt miten arvokasta, mutta suurimmalle osalle meistä näkymätöntä, sosiaalityötä kaupungissamme tehdään. Kukaan ei halua olla riippuvainen toisista. Avuntarve on kuitenkin luonnollinen osa elämää, sillä jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Sosiaalityön tavoitteena on auttaa apua tarvitsevia ja antaa heille tukea ja keinoja, jotta he voivat elää täysipainoista, ihmisarvoista ja mielekästä elämää. Valitettavan