Anette Karlsson

Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on oikeus elämään. Tämä tuntuu luonnolliselta, sillä onhan jokainen ihminen arvokas. Mutta mitä silloin, kun elämä ei enää tunnu arvokkaalta? Oikeutta arvokkaaseen kuolemaan ei ole turvattu kansainvälisissä sopimuksissa tai laissa. Aloitin syksyllä sosiaalityöntekijän opinnot yliopistossa ja sain mahdollisuuden osallistua ihmisoikeuksia käsittelevälle opintojaksolle. Perehdyin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun, joissa kantelijan tavoitteena oli saada valtio myöntämään hänelle oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Pyyntö tuli kuolemansairaalta naiselta, joka oli menettänyt suurimman osan toimintakyvystään. Hänellä oli kuitenkin pää tallella, kuten isomummoni tuppasi sanoa. Hän tiesi ja tunsi kaiken, mutta hän oli täysin kykenemätön toimimaan. Nainen toivoi valtiolta lupausta siitä, ettei hänen miestä syytetä, jos tämä avustaa itsemurhassa. Kuten arvata saattaa, sellaista lupausta ei annettu. Ihmisoikeustuomioistuin ei myöskään nähnyt, että va

Vuosi 2020 jää varmasti kaikkien mieleen poikkeuksellisena ja rankkana vuotena. Minulle vuosi kuitenkin oli elämäni paras, sillä tänä vuonna sain etuoikeuden tulla pienen pojan äidiksi. Kokemus muutti minua ja tänään tunnen entistä vahvempaa halua parantaa yhteiskuntaamme ja vaalia ympäristöä tuleville sukupolville. Metsäteema onkin ollut ajankohtainen myös syksyllä valtuuston iltakoulussa ja jätimme metsäryhmän asiantuntijoiden vetoomuksesta demariporukalla valtuustoaloitteen “Porvoonkorven” suojelemisesta. Aloitteen lisäksi olemme tämän valtuustokauden aikana tehneet erinomaista yhteistyötä muun muassa Vihreiden kanssa luonnon suojelemiseksi ja metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Huomionarvoista on myös, että Porvoon kansallinen kaupunkipuisto sai valtiolta merkittävän (satojen tuhansien eurojen) tuen, jolla kehitetään Porvoon Länsirannasta Emäsalon pohjoiskärkeen kulkevaa lähiulkoilureittiä. Lisäksi rantareitin vanhoja näköalapaikkoja kunnostetaan muun muassa Linnanmäellä, Näsin

Eduskunta hyväksyi oppivelvollisuusiän pidennyksen. Tämä tarkoittaa, että toisesta asteesta tulee aidosti maksuton ja jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle taataan opiskelupaikka. Sadoille, ellei jopa tuhansille peruskoulun päättäville ei enää lähetetä kirjettä, jossa kerrotaan, etteivät he saaneet opiskelupaikkaa – etteivät he kelpaa ja että yhteiskunnan puolesta he voivat jäädä yksin kotiin pohtimaan tulevaisuuttaan. Sellaisen kirjeen saaminen on kova paikka nuorelle ihmiselle. Pahimmassa tapauksessa kirje syrjäyttää nuoren loppuiäksi yhteiskunnasta ja koulusta. Tällä hetkellä vuosittain noin 10-15 prosenttia ikäluokasta tippuu koulutuksen ulkopuolelle. Samaan aikaan yhteiskuntamme ja työelämämme on muuttunut. Vielä 20 vuotta sitten nuori saattoi kävellä peruskoulupapereilla tehtaan ovelle ja saada töitä. Näin ei ole enää. Tutkimusten mukaan vuosi lisää koulussa kasvattaa aikuisiän vuosituloja noin kymmenen prosenttia. Oppivelvollisuusiän pidennys ei kuitenkaan vaikuta ainoasta

Riksdagen har godkänt förlängningen av läroplikten. Alla som går ut årskurs 9 nästa vår ska fortsätta studera tills de blir myndiga eller får en gymnasie- eller yrkesexamen. Lagen träder i kraft exakt 100 år sedan Finlands första lag om läroplikt. När grundskola infördes på 1970-talet hördes hårda protester från såväl lärare som högerpolitiker. I dag hyllar alla enhälligt grundskolan. Vi är övertygade om att även den nu godkända förlängningen av läroplikten i framtiden kommer att ses som en självklarhet och en av Finlands styrkor. Ungefär 10–15 procent av varje årskull blir nu utan student- eller yrkesexamen. Årtionden av riktade insatser har inte förbättrat situationen. Varje ung som faller utanför skolstigen är en ung för mycket. Ännu för tjugo år sedan kunde en ung få jobb utan en utbildning, men nu fungerar inte samhället så. Man kan inte lägre med grundskolebetyg bara traska in genom fabriksporten och få jobb. Finland har inte råd med att förlora unga i tidigt skede av deras liv.

Tuore koululaisten fyysistä toimintakykyä mittaavan Move! -mittauksen tulokset kertovat, että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän. Isolla osalla kestävyyskunnon heikentyminen tarkoittaa jopa vaikeuksia selviytyä väsymättä arjen toiminnoista. Tuloksista ilmenee, että hieman alle puolet 5. luokkalaisista tytöistä ei jaksanut juosta paljoa yli 3 minuuttia yhtäjaksoisesti, eli etäisyydessä alle puoli kilometriä. Pojista vajaa puolet ei myöskään jaksanut juosta 4 minuuttia pidempään, eli alle 600 metriä. Pohtiessani asiaa, en ole varma pystyisinkö enää juoksemaan tuollaista etäisyyttä. Muistan kuitenkin pystyneeni siihen ja hieman parempaankin lapsena. Heikko kestävyyskunto saattaa heikentää lapsen ja nuoren terveyttä ja toimintakykyä. Istuminen on kansakuntamme suurimpia riskejä ja silti lapset ja nuoret istuvat suuren osan päivästään - koulun penkeillä, autossa, kotisohvalla ja tietokoneen edessä. Emmekä me aikuiset ole parempia; aikuisväestö istuu keskimäärin 8 tuntia päivässä ja opis

Kolme vuotta sitten Kevätkummun Kantele-talossa vietettiin avajaisjuhlia. Upea sivistyskeskuskokonaisuus oli vihdoinkin valmis ja toi sykettä lähiön sydämeen. Saman katon alle mahtuu suomenkielinen ja ruotsinkielinen alakoulu, esiopetusryhmät molemmilla kielillä sekä kirjasto ja nuorisotilat. Kevätkummun koulun täyttöaste oli pian huipussaan ja vielä ilman koulukuljetuksia. Vårberga skolan kerää oppilaita hieman laajemmalta alueelta ja siellä myös täyttöaste nousi nopeasti tavoitelukuihin. Valitettavan pian ongelmat ilmenivät sivistyskeskuksessa. Esiopetuksen osalta tilat ovat olleet liian pienet alusta alkaen. Erilaisilla järjestelyillä arki on saatu toimimaan, mutta idyllinen tilanne ei ole ollut. Nyt samat tilaongelmat kärjistyvät. Oppilasennusteet näyttävät, että täyttöaste kirii yli maksimin ja toimiin on ryhdyttävä. Jo nyt oppilaat opiskelevat siistijöiden sosiaalitiloissa, neuvottelutiloissa, käytävillä ja nuorisopalveluiden tiloissa. Päättäjinä emme voi muuta kuin pudistella pä

För tre år sedan invigdes Kantele-huset i Vårberga under festliga former. Det nya fina bildningscentret med skolor och förskolor på två språk, bibliotek och ungdomslokal blev på kort tid en livlig och populär samlingsplats för stadsdelens invånare. Både Kevätkummun koulu och Vårberga skola fylldes snabbt med elever. Den finska skolan med elever boende på gångavstånd från skolan, den svenska också med elever från skärgården. I takt med att huset fylldes uppstod också problem. För förskolans del var utrymmena redan från början för snålt tilltagna. Med olika arrangemang har man ändå fått vardagen att fungera, men särskilt idyllisk har situationen inte varit. Nu har situationen förvärrats ytterligare. Elevprognoserna visar, att byggnadens maxkapacitet snart överskrids och att åtgärder behövs. Redan nu undervisas elever i lokalvårdarnas sociala utrymmen, i mötesrum, i korridorerna och i ungdomstjänsternas utrymmen. Som beslutsfattare kan vi inte annat än ta oss åt huvudet. Under hela de