Siirry pääsisältöön

Viisi itsehallintoaluetta vai mammuttimaakunta?

Maan hallitus uudistui, mutta ohjelma pysyi samana. Näin ollen sote-uudistus etenee samoilla raiteilla, kuin aiemmin. Tavoitteena on, että vuoden vaihteessa on tiedossa millaisella mallilla sosiaali- ja terveysuudistusta lähdetään valmistelemaan Uudellamaalla. Meille itäuusmaalaisille kyse ei ole mistään pienestä ja merkityksettömästä asiasta. Kyse on siitä, tuleeko meistä osa suurta, noin 1,7 miljoonan asukkaan, maakuntaa vai saammeko pitää päätösvallan omissa käsissä. Ministeriön asettaman selvitysryhmän kaupunginjohtajat näyttävät kallistuvan viiden itsehallintoalueen kannalle. Samaan ratkaisuun Uudenmaan alueen sosialidemokraatit ovat päätyneet syksyn mittaisen selvitystyön jälkeen. Kyseinen malli tarkoittaa sitä, että alue jaetaan viiteen itsehallintoalueeseen: Itä-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Vantaa-Kerava, Helsinki ja Länsi-Uusimaa.

Kyseisessä mallissa meidän alue (eli Porvoo, Sipoo, Askola, Loviisa, Myrskylä, Pukkila ja Lapinjärvi) on Uudenmaan pienin, noin 100 000 asukkaan alue. Emme kuitenkaan olisi maan pienin alue. Alueellamme toimii yksi sairaala, jonka päivystys palvelee noin 15 000 alueen asukasta vuodessa. Sairaalan tulevaisuuden turvaaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme. Paras keino varmistaa, että toimivat erikoissairaanhoidon palvelut ovat tarjolla myös meidän alueen asukkaille on varmistaa, ettei HUS:ia pilkota. Tämä tarkoittaa sitä, että useamman itsehallintoalueen mallissa tarvitaan erillislainsäädäntöä HUS:n tehtävistä ja asemasta. HUS:n aseman tulee olla sellainen, että itsehallintoalueiden ei tarvitse kilpailuttaa HUS:lta hankittavia palveluja.

Viiden itsehallintoalueen mallissa päätösvalta meille kaikille tärkeistä sosiaali- ja terveyspalveluista (kuten vanhustenhoidosta, lastensuojelusta ja perhepalveluista) pysyy lähellä asukasta. Perusterveydenhuollon säilyminen täysin omissa käsissä takaa myös sen, että voimme itse päättää mitä palveluita on missäkin tarjolla. Yhteistyöllä voimme löytää toimivia, kustannustehokkaita ja asukkaiden palveluita parantavia ratkaisuja.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 17.12.2019 Loviisan Sanomissa.



Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...
Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...
Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...
Lue lisää »