“Hän on minulle rakas ja haluan auttaa häntä niin paljon kun jaksan ja voin. Välillä kuitenkin tuntuu, että voimat loppuu. Raha on tiukilla. En oikeastaan koskaan poistu kotoa. Kaupassa käyn kiireellä, ja silloin mieltä painaa huoli. En minä oikeastaan minnekään muualle voi mennä. Omaa elämää tai aikaa ei ole ollut vuosiin. Onhan tämä melko yksinäistä ja raskasta.” Näin eräs omaishoitaja kuvaili elämäänsä minulle. Pysäyttävää, mutta toisaalta myös ihailtavaa kuultavaa. Todistus siitä, että pyyteetöntä rakkautta on olemassa.
Yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Arvioiden mukaan Suomessa on noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Vain murto-osa, 10 prosenttia, on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Tilanne on kestämätön. Omaishoitajat ansaitsevat tulla kuulluksi. Joukko aktiivisia omaishoitajia on perustanut Palava sydän -kansanliikkeen, joka yrittää parantaa omaishoitajien asemaa muun muassa kansalaisaloitteen avulla. He kysyvät mitä tapahtuisi, jos kaikki omaishoitajat menisivät päiväksi lakkoon? Suunnitelmia lakkopäivän toteuttamiseksi on jo. Uskallan väittää, että toteutuessaan sillä olisi iso vaikutus kuntiin. Siinä on päättäjillä ja virkamiehillä sitten pohdittavaa, mitä nyt tehdään, kun hoitopaikkoja ja hoitajia ei ole riittävästi korvaamaan omaishoitajien tekemää arvokasta työtä.
Tampereen yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen (2014) mukaan ilman omaisten apua ikääntyneiden hoidon menot olisivat Suomessa vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. Tänään summa saattaa olla korkeampi. Omaishoitajat eivät ajattele säästävänsä yhteiskunnan rahaa, kun he hoitavat läheistään. He tekevät sen rakkaudesta. On kuitenkin väärin, että omaishoitoon tarkoitettuja euroja laitetaan kunnissa muuhun tarkoitukseen.
Suomessa omaishoitopalkkion tulee olla sama asuinpaikasta riippumatta. Lisäksi omaishoitajille tulee taata säännöllinen virkistyminen ja lepo ilman tunnontuskia omaisen jättämisestä jonkun toiseen huomaan. Liikunnan ja muun osallistumisen mahdollisuudet on myös turvattava. Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Jos omaishoitajia ei tueta riittävästi, voi uupuminen johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että yhden hoidettavan sijaan hoidettavia onkin kaksi. Se ei ole kenenkään kannalta toivottavaa. Arvokas elämä kuuluu kaikille, myös omaishoitajille ja heidän läheisilleen.
Anette Karlsson
Yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Arvioiden mukaan Suomessa on noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Vain murto-osa, 10 prosenttia, on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Tilanne on kestämätön. Omaishoitajat ansaitsevat tulla kuulluksi. Joukko aktiivisia omaishoitajia on perustanut Palava sydän -kansanliikkeen, joka yrittää parantaa omaishoitajien asemaa muun muassa kansalaisaloitteen avulla. He kysyvät mitä tapahtuisi, jos kaikki omaishoitajat menisivät päiväksi lakkoon? Suunnitelmia lakkopäivän toteuttamiseksi on jo. Uskallan väittää, että toteutuessaan sillä olisi iso vaikutus kuntiin. Siinä on päättäjillä ja virkamiehillä sitten pohdittavaa, mitä nyt tehdään, kun hoitopaikkoja ja hoitajia ei ole riittävästi korvaamaan omaishoitajien tekemää arvokasta työtä.
Tampereen yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen (2014) mukaan ilman omaisten apua ikääntyneiden hoidon menot olisivat Suomessa vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. Tänään summa saattaa olla korkeampi. Omaishoitajat eivät ajattele säästävänsä yhteiskunnan rahaa, kun he hoitavat läheistään. He tekevät sen rakkaudesta. On kuitenkin väärin, että omaishoitoon tarkoitettuja euroja laitetaan kunnissa muuhun tarkoitukseen.
Suomessa omaishoitopalkkion tulee olla sama asuinpaikasta riippumatta. Lisäksi omaishoitajille tulee taata säännöllinen virkistyminen ja lepo ilman tunnontuskia omaisen jättämisestä jonkun toiseen huomaan. Liikunnan ja muun osallistumisen mahdollisuudet on myös turvattava. Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Jos omaishoitajia ei tueta riittävästi, voi uupuminen johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että yhden hoidettavan sijaan hoidettavia onkin kaksi. Se ei ole kenenkään kannalta toivottavaa. Arvokas elämä kuuluu kaikille, myös omaishoitajille ja heidän läheisilleen.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 5.12.2019 Demokraatissa.
