Maan hallituksen sote-juna puksuttaa kiireellä eteenpäin, mutta keskustelu näyttää keskittyvän vain terveyspalveluiden järjestämiseen, vaikka uudistus sisältää myös sosiaalipalvelut ja vanhushuollon. Kahdesta jälkimmäisestä keskusteleminen olisi tärkeää, varsinkin kun uudistukseen liittyvistä säästötavoitteista on vaiettu.
Nordic Healthcare Groupin ministeriölle jo vuonna 2016 laatiman laskelman mukaan vanhuspalveluiden säästöpotentiaali on vuodessa lähes miljardi euroa. Talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa tuoreessa lausunnossa, ettei hallituksen esityksestä käy ilmi miten tavoiteltuihin kolmen miljardin euron säästöihin päästään. Sen sijaan arviointineuvosto huomauttaa, että esityksessä ei tuoda riittävällä tavalla esiin miten sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuutta parannetaan niin, että säästötavoite ei vaaranna palveluiden laatua tai saatavuutta. Aikooko maan hallitus toteuttaa säästötavoitteensa leikkaamalla kotihoidosta, palveluasumisesta ja terveyspalveluista?
Useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikäihminen jättää menemättä lääkäriin rahan takia. Tällä hallituskaudella terveydenhuollon maksuja on korotettu ja lääkkeiden sekä Kela-matkojen omavastuita nostettu. Asiakasmaksuja nostettiin myös Porvoossa ja Loviisassa. Samaan aikaan maassamme lähdettiin purkamaan laitoshoitoa ilman varmistusta siitä, että kotihoito on kunnossa ja riittävästi resursoitu.
Useista tutkimuksista ilmenee, että ikäihmisten kanssa työskentelevät ovat huolissaan siitä, etteivät he ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Kotihoidossa jopa puolet työntekijöistä kokee, ettei ehdi tehdä työtä kunnolla tai että joutuu ottamaan vastaan tehtäviä ilman riittäviä resursseja. Tästä huolimatta sitovia hoitajamitoituksia ei ole useista yrityksistä huolimatta saatu kirjattua lainsäädäntöön. Mitoituksista puhuminen vuodesta toiseen kuvaa sitä epätoivon tilaa, joka vanhustenhoidon piirissä vallitsee. Tähän on saatava muutos. Ikäihmiset ja heidän parissaan työskentelevät, pääsääntöisesti pienipalkkaiset naiset, eivät ole säästökohteita vaan arvokkaita yhteiskuntamme tukipilareita!
Nordic Healthcare Groupin ministeriölle jo vuonna 2016 laatiman laskelman mukaan vanhuspalveluiden säästöpotentiaali on vuodessa lähes miljardi euroa. Talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa tuoreessa lausunnossa, ettei hallituksen esityksestä käy ilmi miten tavoiteltuihin kolmen miljardin euron säästöihin päästään. Sen sijaan arviointineuvosto huomauttaa, että esityksessä ei tuoda riittävällä tavalla esiin miten sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuutta parannetaan niin, että säästötavoite ei vaaranna palveluiden laatua tai saatavuutta. Aikooko maan hallitus toteuttaa säästötavoitteensa leikkaamalla kotihoidosta, palveluasumisesta ja terveyspalveluista?
Useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikäihminen jättää menemättä lääkäriin rahan takia. Tällä hallituskaudella terveydenhuollon maksuja on korotettu ja lääkkeiden sekä Kela-matkojen omavastuita nostettu. Asiakasmaksuja nostettiin myös Porvoossa ja Loviisassa. Samaan aikaan maassamme lähdettiin purkamaan laitoshoitoa ilman varmistusta siitä, että kotihoito on kunnossa ja riittävästi resursoitu.
Useista tutkimuksista ilmenee, että ikäihmisten kanssa työskentelevät ovat huolissaan siitä, etteivät he ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Kotihoidossa jopa puolet työntekijöistä kokee, ettei ehdi tehdä työtä kunnolla tai että joutuu ottamaan vastaan tehtäviä ilman riittäviä resursseja. Tästä huolimatta sitovia hoitajamitoituksia ei ole useista yrityksistä huolimatta saatu kirjattua lainsäädäntöön. Mitoituksista puhuminen vuodesta toiseen kuvaa sitä epätoivon tilaa, joka vanhustenhoidon piirissä vallitsee. Tähän on saatava muutos. Ikäihmiset ja heidän parissaan työskentelevät, pääsääntöisesti pienipalkkaiset naiset, eivät ole säästökohteita vaan arvokkaita yhteiskuntamme tukipilareita!
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 8.4.2018 Uusimaassa.
