Uhkailijat haluavat vaientaa

Sain joululahjaksi Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia -kirjan. Aloittelevalle naispoliitikolle kirja oli inspiroiva ja samalla silmiä avaava. Vuosi vaihtui ja keskustelu turvapaikanhakijoista kävi kuumana. Koin, että oli hyvä hetki ottaa kantaa naisten kokemaan ahdisteluun ja seksuaaliseen väkivaltaan. Ero minun ja monen muun ulostulon välillä oli se, että minä nostin esille myös suomalaisten tekemät seksuaalirikokset. Kirjoitus julkaistiin alkuvuodesta Iltalehdessä. Palaute oli ensin kannustavaa ja positiivista. Mutta sitten alkoi tapahtua.
Moni mies, mukaanlukien rasististen ja sovinististen sivustojen, kuten MV-lehden ylläpitäjät tulkitsivat kirjoitustani virheellisesti laittomien maahantulijoiden raiskausten puolustamiseksi. Palautetulva oli suuri. Useat henkilöt, erityisesti miehet, kokivat tarvetta joko kertoa minulle kuinka asioiden laita heidän todellisuudessaan on tai ilmaista fantasiansa minuun kohdistettavasta väkivallasta. Muutamat kannustivat minua tekemään itsemurhan. Palaute oli henkilökohtaista ja myös läheisteni kimppuun hyökättiin. Isääni syytettiin minun seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kissani onnistuttiin liittämään keskusteluun. Lisäksi siskolleni lähetettiin prepaid-puhelimesta kuvia sukukalleuksista ja ehdoteltiin seksiä.
Työskentelen kansanedustaja Ville Skinnarin avustajana. Minulla on näin tieto siitä, millaista palautetta mieskansanedustaja saa. Palaute ei aina ole positiivista tai edes asiallista. Se on silti erilaista. Miestä harvemmin uhataan raiskauksella ja miehelle lähetetään harvemmin sairaita ja väkivaltaisia seksifantasioita. Sen sijaan miehen vaimoa tai tyttäriä saatetaan uhkailla. Esimerkiksi SDP:n entisen varapuheenjohtajan Eero Vainion vaimoa on uhkailtu. Myös presidentin vaimo ja monet naistoimittajat ovat saaneet osansa törkypalautteesta.
Olen keskustellut useamman poliittisesti aktiivisen henkilön kanssa heidän saamastaan palautteesta. Yksi tekijä on aina sama, naiset saavat enemmän vihapostia sekä väkivaltauhkauksia. Taustalla lienee pinnan alla piilevä naisviha ja joidenkin ihmisten, erityisesti miesten, huono olo.
Alkuvuosi oli minulle raskas. Ei ole mukavaa päivittäin saada ilkeitä ja jopa pelottavia viestejä. Onneksi vihapostia lähettävät ovat äänekäs vähemmistö. Olen myös saanut paljon positiivista ja kannustavaa palautetta sekä viestejä ihmisiltä, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai saaneet vihapostia – he ovat kiittäneet minua tärkeiden asioiden esille nostamisesta. Nämä ihmiset ovat antaneet minulle voimia, uskoa siihen, että asioista pitää uskaltaa puhua vaikka aihe olisikin vaikea ja tunteita herättävä.
Minä olen mukana politiikassa, jotta voisin parantaa yhteiskuntaamme ja maailmaa. Vihapostin lähettäjät haluavat pelotella ihmisiä vaikenemaan. Mutta minä en vaikene ja toivon, että fiksut ja järkevät ihmiset eivät vaikene. On hyvä muistaa, että jokaista ilkeää, vihaista ja uhkailevaa palautetta kohden löytyy moninkertainen määrä ihmisiä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 1/2016 Lippu-lehdessä.