Kolumni: Eläkeläisköyhyys on Suomen häpeätahra

Äitini voi arviolta jäädä eläkkeelle samaan aikaan kun poikani aloittaa koulun. Juttelimme miltä tulevaisuus silloin näyttää ja miten äitini voi olla läsnä pienen koululaisen elämässä. Samalla äitini kertoi huolestaan: eläke tulee olemaan pieni. Monen eläkeläisen keskimääräinen toimeentulo on parantunut viime vuosina mm. palkkojen kasvun ja työurien pidentymisen myötä, siitä huolimatta suuren eläkeläisjoukon pienituloisuus ja suoranainen eläkeköyhyys on laaja epäkohta yhteiskunnassamme.

Eläkeläisten tuloista julkisuudessa puhuttaessa jaamme usein ihmiset pieni-, keski- ja suurituloisiin eläkeläisiin. Suurpiirteinen jako ei kuitenkaan aina kohtaa ihmisten kokemaa todellisuutta. Pienituloisista eläkeläisistä puhuttaessa tarkoitetaan usein vain kansaneläkettä ja takuueläkettä saavia. Työeläkkeen saajia pidetään helposti keskituloisina, vaikka yli puolella miljoonalla eläkkeensaajista työeläke on bruttona alle 1400 euroa kuukaudessa. Moni heistä kokee, että työeläke ei tahdo riittää koko ajan kasvaviin elinkustannuksiin, saati sitten isompiin hankintoihin kuten auton korjaukseen, pesukoneeseen tai silmälaseihin.

Suomeen tarvitaan kokonaisvaltainen eläkeläisköyhyyden vähentämisen toimenpideohjelma, jossa huomioidaan kaikki köyhyyttä aiheuttavat tekijät ja etsitään ratkaisumalleja. Marinin hallitus on helpottanut pienituloisimpien eläkeläisten asemaa korottamalla takuueläkkeitä 50 eurolla ja kansaneläkkeitä 34 eurolla. Korotukset kohdistuivat 300 000 eläkeläiseen. Korotukset olivat tärkeitä, mutteivät vielä riittäviä.

Tulojen lisäksi jokapäiväisessä elämässä pärjäämiseen vaikuttavat myös menot. Ikäihmiset käyttävät muuta väestöä enemmän terveyspalveluita, jolloin korkeat maksukatot ja omavastuut rasittavat heidän talouttaan muuta väestöä enemmän. Onneksi hallituksen kesällä voimaan astunut uusi asiakasmaksulaki pienensi monen eläkeläisen sosiaali- ja terveysmenoja.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 21.11.2021 Uusimaassa.



Kommentit