Ennalta ehkäisevä työ ei ole ilmaista

Ennalta ehkäisevä työ, tuo aktiivisesti käytetty ja toistettu sana. Uskon jokaisen ajattelevan, että ennaltaehkäisevä työ on kannattavampaa kuin isojen ongelmien korjaaminen. Ajatellaan nyt esimerkiksi autoa: sitä huolletaan, pestään ja katsastuksessa varmistetaan, että kaikki on kunnossa. On usein edullisempaa vaihtaa vanhat osat ennen kun ne hajoavat käsiin ja mahdollisesti rikkovat jotain muuta samalla. Sama pätee myös meihin ihmisiin. On järkevämpää pitää meistä huolta, jotta isoja ongelmia ei synny.

Miksi sitten ennaltaehkäiseviin palveluihin panostaminen on niin vaikeaa? Eikö kaikille ole selvää, että tarve korjaaville toimille ei poistu salamaniskussa, vaan kyse on pitkäjänteisestä ja määrätietoisesta valinnasta, joka johtaa ajan kanssa taloudellisiin ja hyvinvoinnillisiin säästöihin.

Aloitin viime syksynä sosiaalityöntekijän opinnot Helsingin yliopistossa. Opintojen aikana olen saanut päivitettyä tietoa sosiaalialan haasteista, mutta myös toivoa työn tarjoamista mahdollisuuksista. Ennaltaehkäisevä työ on sosiaalityön ytimessä, vaikka korjaavia toimia toki välillä tarvitaan. Lopputulos on usein kuitenkin parempi, jos ongelma voidaan ratkaista ennen kuin se paisuu ihmistä suuremmaksi.

Ihmisten vaivat, ongelmat ja huolet tulee huomata ja hoitaa ajoissa. Tämä tarkoittaa muun muassa hyvinvointijärjestöjen toimintaedellytysten turvaamista, panostuksia sosiaalipalveluihin ja ihmisten tukemista matalalla kynnyksellä. Ennalta ehkäisevä työ ei ole ilmaista. Taloudellisesti kannattavaa se kuitenkin on.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 2.11.2021 Loviisan Sanomissa ja 4.11.2021 Sipoon Sanomissa.



Kommentit

  1. ” Mitä paremmin ihmiset voivat, sitä parempi elämä heillä on ja työllistyminen on todennäköisempää. Kun hyvinvointiin satsataan ajoissa, myös kaikkein kalleimpia palveluita tarvitaan vähemmän.”
    – SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja, kuntaministeri Sirpa Paatero
    Demarinaisten 16. liittokokouksessa 6.11.2021

    Tämä on aivan totta.

    Mutta jotain hyvin, hyvin oleellista näyttää jäävän tässäkin kokouksessa käsittelemättä.
    Nimittäin valtion tärkein tehtävä, eli huolenpito yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista.

    Hyvinvoinnin puute koskee myös toimeentulon köyhyyttä, lajista riippumatta.
    Lapsiköyhyys, eläkeläisköyhyys, perheköyhyys, pienituloisen palkansaajaköyhyys, vammaisköyhyys, sairausköyhyys, opiskelijaköyhyys ja työkyvyttömyysköyhyys.

    Köyhän näkökulmasta on se ja sama onko valtaapitävä vasemmistolainen ja tarvittaessa pragmaattinen, jos hän kuitenkin käytännössä mielistelee hyväosaisia köyhien kustannuksella, jopa laiminlyöden köyhien kohdalla mahdollisuuden hoitaa ihmiselle välttämättömät ravinto- ja vaatemenot, vähäiset terveydenhuolto- ja henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta aiheutuvat menot, paikallisliikenteen käyttö, sanomalehden tilaus, puhelimen ja tietoliikenteen käyttö, sekä harrastus- ja virkistystoiminta.

    Tällaisessa tilanteessa palvelut eivät tilannetta ratkaise, vaan tarvitaan selvää rahaa.
    Suomalaisen yhteiskunnan yhteistä rahaa heikompiosaisille, sillä köyhyys on ylivoimaisesti merkittävin syy sosiaalipalvelujen ja erilaisten avustusten tarpeelle.

    Kun perusturvan rahallinen taso on ollut vuosia ja on yhä edelleen kuukausittain 200 euroa liian pieni, sopisi kysyä miten kauan vielä täytyy sietää valtaapitävien halveksuttavaa nöyryytystä köyhää kohtaan, ennen kuin hän olisi sovelias ansaitsemaan ihmisarvon, pääsisi yhteiskunnan tunnustetuksi osalliseksi ja kantamaan kortensa kekoon Suomen talouden ja hyvinvoinnin puolesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti