Värderade ordförande, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat
Alkuun haluan kommentoida valtuutettu Grönmanin kommentteja Gammelbackan tulevaisuudesta. Kokoomukselta näyttää unohtuvan kaikki muut palvelut, jotka hyvinvointi- ja sivistyskeskukseen pitäisi koulun lisäksi yhdistää.
Hevonen joka juoksee laput silmillä etenee kovaa, mutta radan ulkopuolinen maailma jää siltä pimentoon. Näyttää siltä, että Kokoomus ei ymmärrä kaikkia niitä synergiaetuja joita saadaan kun rakennetaan kokonaisuuksia, jonne sijoitetaan sivistyspalveluja (koulun lisäksi esim. kirjasto) ja hyvinvointipalveluja (nuorisotilat ja järjestöjen kokoontumispaikat).
Lisäksi Gammelbackan sydämessä on kauppa, apteekki, posti ja muita palveluita jotka on hyvä pitää samassa yhteydessä hyvinvointi- ja sivistyskeskuksen kanssa.
Mitä maapohjaan tulee, on kaikki mahdolliset riskit kartoitettava. Itse en ole maapohjan asiantuntija, enkä ole edes ensisijaisesti ajatellut, että uusi keskus olisi Peipon koulun nykyisellä tontilla vaan sen vieressä Monitoimitalon tontilla ja mahdollisesti hyvinvointikeskuksen suuntaan etenevänä kokonaisuutena.
Näin Peipon koulun tontti, mikäli maapohja on niin huono kun Grönman toteaa, voidaan muuttaa koulun pihaksi, jonne voidaan saada esimerkiksi avoimen varhaiskasvatuksen palveluita - nämähän tulevat poistumaan alueelta kesällä. Gammelbackassa asuu paljon perheitä ja erityisesti maahanmuuttajaperheitä - kuten kaupunginjohtaja myös Gammelbackan tilaisuudessa totesi.
Mielestäni on tärkeää, että kotiäitien, erityisesti vieraskielisten kotiäitien, tukiverkostot ja kohtaamispaikat ovat lähellä ja helposti saavutettavissa. Sitä Näsi ei ole, ja siksi avoimien varhaiskasvatuspalveluiden tarvetta ei voi sivuttaa vaikka palvelu onkin Gammelbackasta päätetty lopettaa nykyisen perhepaikka Familin sisäilmaongelmien takia.
Hyvä valtuutetut, nyt asiaan miksi alkujaan pyysin tämän toisen puheenvuoron
Työelämän tulee kulkea ajassa mukana. Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, miksei päivittäinen työaika seuraa yleistä kehitystä, jossa robotisaatio, digitalisaatio ja kaikki muut nykytekniikan mukanaan tuomat työtä nopeuttavat ja helpottavat innovaatiot ovat vähentäneet suorittavan työn tarvetta.
Minun sukupolvelle 8 tunnin työpäivä ja viiden päivän työ- ja kouluviikko on itsestäänselvyys. Niin ei kuitenkaan aina ole ollut. Kahdeksan tunnin työaikalaki hyväksyttiin eduskunnassa marraskuussa 1917.
Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen työ- ja kouluviikkoon asteittain 60-luvun lopussa.
Kahdeksan tunnin työpäivä oli ollut yksi työväenliikkeen ykköstavoitteista jo 1800-luvun jälkipuolelta. Tavoitteen saavuttaminen vei reilu 100 vuotta.
Nyt, 100 vuotta ensimmäisen tavoitteen saavuttamisen jälkeen on aika ottaa seuraava askel: kokeillaan rohkeasti kuuden tunnin työpäivää. Tai vähintäänkin annetaan henkilöstöryhmien keskustella siitä, olisiko kyseinen kokeilu sellainen, johon kaupunkimme työntekijät haluaisivat lähteä mukaan - kuten demariryhmä on tänään esittänyt.
Hyvä valtuustokollegat
Lyhyempi työpäivä parantaa työntekijöiden terveyttä, motivaatiota, vireyttä ja työtyytyväisyyttä sekä vähentää stressiä ja sairauspoissaoloja.
Vapaa-ajalla lyhyemmän työpäivän positiiviset vaikutukset näkyvät hyvinvoinnin lisääntymisenä, kun ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen.
Idea kuuden tunnin työpäivästä on vanha, koska Suomessa todellakin kokeiltiin lyhyempää työaikaa vajaat kolme vuotta 1990-luvun lopussa. Valtion ja EU:n rahoittama kolmen vuoden kokeilu kattoi 30 työpaikkaa, joista vajaa puolet olivat yksityisiä.
Tulokset olivat positiivisia - syntyi työtä ja työuupumus väheni.
Ruotsissa kuuden tunnin työpäivästä on järjestetty useampia kokeiluja eri kunnissa sosiaalialoilla muun muassa vanhustenhuollossa viimeisten vuosien aikana.
Tavoitteena on ollut muun muassa sairaspoissaolojen vähentäminen ja työolojen koheneminen. Arvioissa kokeiluista on löydetty niin hyviä kuin huonojakin puolia. Työntekijät ovat raportoineet muun muassa jaksamisen parantuneen, mutta toisinaan henkilökunnasta on ollut pulaa ja työvuorojen järjestely on muuttunut vaikeammaksi.
Naapurimaan tulosten perusteella onkin järkevää ensisijaisesti kokeilla, miten kuuden tunnin työpäivä onnistuisi meillä ja millaisia vaikutuksia sillä olisi työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Hyvät läsnäolijat
En ole yllättynyt siitä, että työajan lyhentämiseen liittyvät esitykset saavat kritiikkiä julkisuudessa ja äänestyksissä esimerkiksi Keskustalta ja Kokoomukselta, sillä kaikilla lienee tiedossa, että oikeistopuolueet haluavat lisää nollatuntisopimuksia ja työajan pidennystä vastikkeetta. Tämä nähtiin esimerkiksi viime hallituskaudella ja vastikää siinä, kuinka koville otti luopuminen työajan 24 tunnin kiky-pidennyksestä.
Porvarit ovat kautta historian vastustaneet tasa-arvoa ja työntekijöiden hyvinvointia lisääviä uudistuksia, kuten 8 tunnin työpäivää ja kaikille tasa-arvoista peruskoulua. Vain mainitakseni kaksi nyky-yhteiskunnan kannalta merkittävää tulevaisuusuudistusta.
Arvoisat porvoolaiset päättäjät
Olisimmeko me Porvoossa niin rohkeita, että lähtisimme eturintamassa kokeilemaan jotain uutta. Voisimmeko me olla edelläkävijöitä ja avata keskustelun henkilöstöryhmien kanssa siitä, että miten olisi kuuden tunnin työpäiväkokeilu, jonka tavoitteena olisi työssä jaksamisen edistäminen ja työhyvinvoinnin lisääminen? Haluttaisiinko sellaista kokeilla, ja jos halutaan niin sitten yhteistuumin virkamiehet ja henkilöstön edustajat etsisivät yksikön, jossa kokeilu voitaisiin toteuttaa.
Kokeilu on paras keino saada meille arvokasta tietoa siitä, olisiko kuuden tunnin työpäivä jotain, joka sopisi Porvooseen laajemminkin.
Kannatan Jenna Perokorven esitystä.
Kiitos.
Alkuun haluan kommentoida valtuutettu Grönmanin kommentteja Gammelbackan tulevaisuudesta. Kokoomukselta näyttää unohtuvan kaikki muut palvelut, jotka hyvinvointi- ja sivistyskeskukseen pitäisi koulun lisäksi yhdistää.
Hevonen joka juoksee laput silmillä etenee kovaa, mutta radan ulkopuolinen maailma jää siltä pimentoon. Näyttää siltä, että Kokoomus ei ymmärrä kaikkia niitä synergiaetuja joita saadaan kun rakennetaan kokonaisuuksia, jonne sijoitetaan sivistyspalveluja (koulun lisäksi esim. kirjasto) ja hyvinvointipalveluja (nuorisotilat ja järjestöjen kokoontumispaikat).
Lisäksi Gammelbackan sydämessä on kauppa, apteekki, posti ja muita palveluita jotka on hyvä pitää samassa yhteydessä hyvinvointi- ja sivistyskeskuksen kanssa.
Mitä maapohjaan tulee, on kaikki mahdolliset riskit kartoitettava. Itse en ole maapohjan asiantuntija, enkä ole edes ensisijaisesti ajatellut, että uusi keskus olisi Peipon koulun nykyisellä tontilla vaan sen vieressä Monitoimitalon tontilla ja mahdollisesti hyvinvointikeskuksen suuntaan etenevänä kokonaisuutena.
Näin Peipon koulun tontti, mikäli maapohja on niin huono kun Grönman toteaa, voidaan muuttaa koulun pihaksi, jonne voidaan saada esimerkiksi avoimen varhaiskasvatuksen palveluita - nämähän tulevat poistumaan alueelta kesällä. Gammelbackassa asuu paljon perheitä ja erityisesti maahanmuuttajaperheitä - kuten kaupunginjohtaja myös Gammelbackan tilaisuudessa totesi.
Mielestäni on tärkeää, että kotiäitien, erityisesti vieraskielisten kotiäitien, tukiverkostot ja kohtaamispaikat ovat lähellä ja helposti saavutettavissa. Sitä Näsi ei ole, ja siksi avoimien varhaiskasvatuspalveluiden tarvetta ei voi sivuttaa vaikka palvelu onkin Gammelbackasta päätetty lopettaa nykyisen perhepaikka Familin sisäilmaongelmien takia.
Hyvä valtuutetut, nyt asiaan miksi alkujaan pyysin tämän toisen puheenvuoron
Työelämän tulee kulkea ajassa mukana. Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, miksei päivittäinen työaika seuraa yleistä kehitystä, jossa robotisaatio, digitalisaatio ja kaikki muut nykytekniikan mukanaan tuomat työtä nopeuttavat ja helpottavat innovaatiot ovat vähentäneet suorittavan työn tarvetta.
Minun sukupolvelle 8 tunnin työpäivä ja viiden päivän työ- ja kouluviikko on itsestäänselvyys. Niin ei kuitenkaan aina ole ollut. Kahdeksan tunnin työaikalaki hyväksyttiin eduskunnassa marraskuussa 1917.
Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen työ- ja kouluviikkoon asteittain 60-luvun lopussa.
Kahdeksan tunnin työpäivä oli ollut yksi työväenliikkeen ykköstavoitteista jo 1800-luvun jälkipuolelta. Tavoitteen saavuttaminen vei reilu 100 vuotta.
Nyt, 100 vuotta ensimmäisen tavoitteen saavuttamisen jälkeen on aika ottaa seuraava askel: kokeillaan rohkeasti kuuden tunnin työpäivää. Tai vähintäänkin annetaan henkilöstöryhmien keskustella siitä, olisiko kyseinen kokeilu sellainen, johon kaupunkimme työntekijät haluaisivat lähteä mukaan - kuten demariryhmä on tänään esittänyt.
Hyvä valtuustokollegat
Lyhyempi työpäivä parantaa työntekijöiden terveyttä, motivaatiota, vireyttä ja työtyytyväisyyttä sekä vähentää stressiä ja sairauspoissaoloja.
Vapaa-ajalla lyhyemmän työpäivän positiiviset vaikutukset näkyvät hyvinvoinnin lisääntymisenä, kun ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen.
Idea kuuden tunnin työpäivästä on vanha, koska Suomessa todellakin kokeiltiin lyhyempää työaikaa vajaat kolme vuotta 1990-luvun lopussa. Valtion ja EU:n rahoittama kolmen vuoden kokeilu kattoi 30 työpaikkaa, joista vajaa puolet olivat yksityisiä.
Tulokset olivat positiivisia - syntyi työtä ja työuupumus väheni.
Ruotsissa kuuden tunnin työpäivästä on järjestetty useampia kokeiluja eri kunnissa sosiaalialoilla muun muassa vanhustenhuollossa viimeisten vuosien aikana.
Tavoitteena on ollut muun muassa sairaspoissaolojen vähentäminen ja työolojen koheneminen. Arvioissa kokeiluista on löydetty niin hyviä kuin huonojakin puolia. Työntekijät ovat raportoineet muun muassa jaksamisen parantuneen, mutta toisinaan henkilökunnasta on ollut pulaa ja työvuorojen järjestely on muuttunut vaikeammaksi.
Naapurimaan tulosten perusteella onkin järkevää ensisijaisesti kokeilla, miten kuuden tunnin työpäivä onnistuisi meillä ja millaisia vaikutuksia sillä olisi työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Hyvät läsnäolijat
En ole yllättynyt siitä, että työajan lyhentämiseen liittyvät esitykset saavat kritiikkiä julkisuudessa ja äänestyksissä esimerkiksi Keskustalta ja Kokoomukselta, sillä kaikilla lienee tiedossa, että oikeistopuolueet haluavat lisää nollatuntisopimuksia ja työajan pidennystä vastikkeetta. Tämä nähtiin esimerkiksi viime hallituskaudella ja vastikää siinä, kuinka koville otti luopuminen työajan 24 tunnin kiky-pidennyksestä.
Porvarit ovat kautta historian vastustaneet tasa-arvoa ja työntekijöiden hyvinvointia lisääviä uudistuksia, kuten 8 tunnin työpäivää ja kaikille tasa-arvoista peruskoulua. Vain mainitakseni kaksi nyky-yhteiskunnan kannalta merkittävää tulevaisuusuudistusta.
Arvoisat porvoolaiset päättäjät
Olisimmeko me Porvoossa niin rohkeita, että lähtisimme eturintamassa kokeilemaan jotain uutta. Voisimmeko me olla edelläkävijöitä ja avata keskustelun henkilöstöryhmien kanssa siitä, että miten olisi kuuden tunnin työpäiväkokeilu, jonka tavoitteena olisi työssä jaksamisen edistäminen ja työhyvinvoinnin lisääminen? Haluttaisiinko sellaista kokeilla, ja jos halutaan niin sitten yhteistuumin virkamiehet ja henkilöstön edustajat etsisivät yksikön, jossa kokeilu voitaisiin toteuttaa.
Kokeilu on paras keino saada meille arvokasta tietoa siitä, olisiko kuuden tunnin työpäivä jotain, joka sopisi Porvooseen laajemminkin.
Kannatan Jenna Perokorven esitystä.
Kiitos.
