Kolumni: Työssäkäyviä omaishoitajia tuettava

Eduskunnassa käsitellään perhevapaauudistusta, joka on erittäin tervetullut uudistus. Vanhempien välistä tasa-arvoa vahvistetaan ja isien hoitovapaajaksoa pidennetään.

Valitettavaa on, että perhevapaauudistus tunnistaa ainoastaan sopimusomaishoitajat, mutta jättää huomioimatta ne sadat tuhannet omaishoitajat, joilla ei sopimusta, mutta huolehtivat läheistään ja käyvät samalla töissä. Arvioidaan, että työikäisissä on 750 000 omaistaan auttavaa. Tämä tarkoittaa joka kolmatta työikäistä.

Mahdollisuus työn ja perheen yhteensovittamiseen on tärkeää sairastuneen omaisille ja pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen vanhemmille, jotta he voivat huolehtia työstään, toimeentulostaan ja läheisensä hoidosta.

Tällä hetkellä meillä on paljon erilaisia ongelmia työelämälainsäädännössä sekä työelämä arjessa, joissa ei tunnisteta omaishoitajuutta eikä niitä erityiskysymyksiä, jotka vaikeuttavat omaishoitajan työssäkäyntiä tai työnhakijana olemista.

On hyvä, että perhevapaauudistuksessa säädetään uudesta omaishoitovapaasta ja työnantajan velvollisuudesta perustella kirjallisesti kieltäytyminen vanhempainvapaan pitämisestä osa-aikaisena. Nämä omaishoitajiin vaikuttavat kohdat ovat osa EU:n laajuisen työelämän tasapainodirektiivin lanseerausta.

Jatkossa työntekijällä on oikeus saada enintään viisi palkatonta vapaapäivää vuodessa, jos omainen tai samassa talou­dessa asuva läheinen tarvitsee apua tai tukea. Valitettavaa on, että uudistuksessa esitetty vapaa on palkaton. Mielestäni vapaaseen tulisi sisällyttää sairausvakuutuksen kautta rahoitettu hoitovapaakorvaus. Se olisi oikeudenmukaista ja parantaisi arvokasta omaishoitotyötä tekevien tilannetta.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 25.10.2021 Uusimaassa.



Kommentit