Siirry pääsisältöön

Kolumni: Työssäkäyviä omaishoitajia tuettava

Eduskunnassa käsitellään perhevapaauudistusta, joka on erittäin tervetullut uudistus. Vanhempien välistä tasa-arvoa vahvistetaan ja isien hoitovapaajaksoa pidennetään.

Valitettavaa on, että perhevapaauudistus tunnistaa ainoastaan sopimusomaishoitajat, mutta jättää huomioimatta ne sadat tuhannet omaishoitajat, joilla ei sopimusta, mutta huolehtivat läheistään ja käyvät samalla töissä. Arvioidaan, että työikäisissä on 750 000 omaistaan auttavaa. Tämä tarkoittaa joka kolmatta työikäistä.

Mahdollisuus työn ja perheen yhteensovittamiseen on tärkeää sairastuneen omaisille ja pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen vanhemmille, jotta he voivat huolehtia työstään, toimeentulostaan ja läheisensä hoidosta.

Tällä hetkellä meillä on paljon erilaisia ongelmia työelämälainsäädännössä sekä työelämä arjessa, joissa ei tunnisteta omaishoitajuutta eikä niitä erityiskysymyksiä, jotka vaikeuttavat omaishoitajan työssäkäyntiä tai työnhakijana olemista.

On hyvä, että perhevapaauudistuksessa säädetään uudesta omaishoitovapaasta ja työnantajan velvollisuudesta perustella kirjallisesti kieltäytyminen vanhempainvapaan pitämisestä osa-aikaisena. Nämä omaishoitajiin vaikuttavat kohdat ovat osa EU:n laajuisen työelämän tasapainodirektiivin lanseerausta.

Jatkossa työntekijällä on oikeus saada enintään viisi palkatonta vapaapäivää vuodessa, jos omainen tai samassa talou­dessa asuva läheinen tarvitsee apua tai tukea. Valitettavaa on, että uudistuksessa esitetty vapaa on palkaton. Mielestäni vapaaseen tulisi sisällyttää sairausvakuutuksen kautta rahoitettu hoitovapaakorvaus. Se olisi oikeudenmukaista ja parantaisi arvokasta omaishoitotyötä tekevien tilannetta.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 25.10.2021 Uusimaassa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...