Siirry pääsisältöön

Hoitoalan työntekijöistä huolehtiminen vaatii innovatiivisia ratkaisuja

Irtopisteiden keräystä, kiiltokuvaehdotuksia vai henkilökunnasta välittämistä? Tässä hyvä kysymys, jota voimme jäädä pohtimaan Sanna Anderssonin ja Eija Quinlanin kirjoituksen (UM 20.10.) jälkeen. Hoitoala on kriisissä sitä ei varmasti kiistä kukaan. Ei ole hetkeä, eikä päivää jolloin hoitajapulasta, hoitajien väsymisestä ja alanvaihdosta ei puhuttaisi.

Sosialidemokraatit ovat aina olleet eturintamassa edistämässä rohkeita tekoja, joilla uudistetaan ja parannetaan yhteiskuntaa. Kenellekään ei liene yllätys, että työväenliike haluaa löytää ratkaisuja henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Naapurimaassamme Ruotsissa on kokeiltu ja myös joissakin paikoissa vakiinnutettu kuuden tunnin työpäivä sote-alalla (esimerkiksi sairaala ja vanhuspalvelut). Myös siellä oikeistopuolueet ovat aina olleet työaikakokeiluja vastaan: ensin 1919 luvulla kahdeksan tunnin työpäivää ja noin sata vuotta myöhemmin kuuden tunnin työpäivää. Maailma kuitenkin muuttuu vain, jos sitä rohkeasti muutetaan.

Kuuden tunnin työpäivä, ilman palkanalennusta, lisäsi hieman kustannuksia, mutta työllisten määrä kasvoi, työhyvinvointi lisääntyi ja työttömyyskorvausmaksuissa säästettiin. Suomi on tilanteessa, jossa tarvitaan rohkeita tekoja sosiaali- ja terveysalan, ei pelkästään kotihoidon, vaan koko alan tilanteen parantamiseksi.

Jokainen voi kysyä itseltään, kuka jaksaisi jatkuvaa kiirettä, stressiä, ylitöitä ja toisten paikkaamista? Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan noin 10 000 sote-alan ammattilaista on vaihtanut alaa. THL:n selvityksen mukaan, joka sisältää myös muita sote-alan ammattilaisia kuin sairaanhoitajia, alalta on lähtenyt jopa 40 000 ihmistä. Meillä ei ole varaa menettää sote-alan ammattilaisia epäinhimillisten työolojen johdosta. Siksi tarvitaan innovatiivisia kokeiluja ja tekoja, joiden avulla alan työhyvinvointia voidaan lisätä. Kuuden tunnin työaikakokeilu on sellainen teko. Marraskuun talousarviovaltuustossa mitataan kuka on valmis tekoihin kauniiden puheiden lisäksi.

Anette Karlsson, sosionomi (AMK)
valtuutettu, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (sd.)

Jenna Perokorpi, sairaanhoitaja/terveydenhoitaja (AMK)
valtuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (sd.)

Porvoo

Kirjoitus on julkaistu 22.10.2021 Uusimaassa.



Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...
Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...
Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...
Lue lisää »