Irtopisteiden keräystä, kiiltokuvaehdotuksia vai henkilökunnasta välittämistä? Tässä hyvä kysymys, jota voimme jäädä pohtimaan Sanna Anderssonin ja Eija Quinlanin kirjoituksen (UM 20.10.) jälkeen. Hoitoala on kriisissä sitä ei varmasti kiistä kukaan. Ei ole hetkeä, eikä päivää jolloin hoitajapulasta, hoitajien väsymisestä ja alanvaihdosta ei puhuttaisi.
Sosialidemokraatit ovat aina olleet eturintamassa edistämässä rohkeita tekoja, joilla uudistetaan ja parannetaan yhteiskuntaa. Kenellekään ei liene yllätys, että työväenliike haluaa löytää ratkaisuja henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Naapurimaassamme Ruotsissa on kokeiltu ja myös joissakin paikoissa vakiinnutettu kuuden tunnin työpäivä sote-alalla (esimerkiksi sairaala ja vanhuspalvelut). Myös siellä oikeistopuolueet ovat aina olleet työaikakokeiluja vastaan: ensin 1919 luvulla kahdeksan tunnin työpäivää ja noin sata vuotta myöhemmin kuuden tunnin työpäivää. Maailma kuitenkin muuttuu vain, jos sitä rohkeasti muutetaan.
Kuuden tunnin työpäivä, ilman palkanalennusta, lisäsi hieman kustannuksia, mutta työllisten määrä kasvoi, työhyvinvointi lisääntyi ja työttömyyskorvausmaksuissa säästettiin. Suomi on tilanteessa, jossa tarvitaan rohkeita tekoja sosiaali- ja terveysalan, ei pelkästään kotihoidon, vaan koko alan tilanteen parantamiseksi.
Jokainen voi kysyä itseltään, kuka jaksaisi jatkuvaa kiirettä, stressiä, ylitöitä ja toisten paikkaamista? Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan noin 10 000 sote-alan ammattilaista on vaihtanut alaa. THL:n selvityksen mukaan, joka sisältää myös muita sote-alan ammattilaisia kuin sairaanhoitajia, alalta on lähtenyt jopa 40 000 ihmistä. Meillä ei ole varaa menettää sote-alan ammattilaisia epäinhimillisten työolojen johdosta. Siksi tarvitaan innovatiivisia kokeiluja ja tekoja, joiden avulla alan työhyvinvointia voidaan lisätä. Kuuden tunnin työaikakokeilu on sellainen teko. Marraskuun talousarviovaltuustossa mitataan kuka on valmis tekoihin kauniiden puheiden lisäksi.
Anette Karlsson, sosionomi (AMK)
valtuutettu, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (sd.)
Jenna Perokorpi, sairaanhoitaja/terveydenhoitaja (AMK)
valtuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (sd.)
Porvoo
Sosialidemokraatit ovat aina olleet eturintamassa edistämässä rohkeita tekoja, joilla uudistetaan ja parannetaan yhteiskuntaa. Kenellekään ei liene yllätys, että työväenliike haluaa löytää ratkaisuja henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Naapurimaassamme Ruotsissa on kokeiltu ja myös joissakin paikoissa vakiinnutettu kuuden tunnin työpäivä sote-alalla (esimerkiksi sairaala ja vanhuspalvelut). Myös siellä oikeistopuolueet ovat aina olleet työaikakokeiluja vastaan: ensin 1919 luvulla kahdeksan tunnin työpäivää ja noin sata vuotta myöhemmin kuuden tunnin työpäivää. Maailma kuitenkin muuttuu vain, jos sitä rohkeasti muutetaan.
Kuuden tunnin työpäivä, ilman palkanalennusta, lisäsi hieman kustannuksia, mutta työllisten määrä kasvoi, työhyvinvointi lisääntyi ja työttömyyskorvausmaksuissa säästettiin. Suomi on tilanteessa, jossa tarvitaan rohkeita tekoja sosiaali- ja terveysalan, ei pelkästään kotihoidon, vaan koko alan tilanteen parantamiseksi.
Jokainen voi kysyä itseltään, kuka jaksaisi jatkuvaa kiirettä, stressiä, ylitöitä ja toisten paikkaamista? Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan noin 10 000 sote-alan ammattilaista on vaihtanut alaa. THL:n selvityksen mukaan, joka sisältää myös muita sote-alan ammattilaisia kuin sairaanhoitajia, alalta on lähtenyt jopa 40 000 ihmistä. Meillä ei ole varaa menettää sote-alan ammattilaisia epäinhimillisten työolojen johdosta. Siksi tarvitaan innovatiivisia kokeiluja ja tekoja, joiden avulla alan työhyvinvointia voidaan lisätä. Kuuden tunnin työaikakokeilu on sellainen teko. Marraskuun talousarviovaltuustossa mitataan kuka on valmis tekoihin kauniiden puheiden lisäksi.
Anette Karlsson, sosionomi (AMK)
valtuutettu, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (sd.)
Jenna Perokorpi, sairaanhoitaja/terveydenhoitaja (AMK)
valtuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (sd.)
Porvoo