On hienoa nähdä teidät kaikki täällä tänään. Olemme tärkeän asian äärellä. Sivistyneen yhteiskunnan mittari on se, kuinka hyvin hoidamme vanhuksemme.
Suomessa on hyvä vanheta, näin kertovat monet tutkimukset. Valitettavasti jokainen meistä on lukenut sydäntä särkeviä kirjoituksia vanhustenhoidon tilasta. Ikäihmisiä on kohdeltu kaltoin ja jätetty heitteille. Heidän oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ei aina toteudu, vaikka kaikki pitävät hyvää vanhustenhuoltoa tärkeänä asiana. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään sellaisissa olosuhteissa, joissa osa meidän ikäihmisistä tänä päivänä elää.
Kyse on arvovalinnoista, poliittisesta tahdosta. Haluammeko yhteiskunnan, jossa kaikki voivat hyvin ja jokainen apua tarvitseva saa apua – vai haluammeko yhteiskunnan, jossa raha määrittelee kaiken?
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tuoreen selvityksen mukaan viimeisten vuosien aikana hoitajien työmäärä on lisääntynyt merkittävästi, henkilökunnan poissaoloja ei paikata tai saada paikattua sijaisilla ja hoitajien sairauspoissaolot ovat pidentyneet. Työaika ei riitä työtehtävien mielekkääseen suorittamiseen, tiedonkulussa on yhä ongelmia ja sijaisia ei aina saada.
Asiakaskäyntejä saatetaan ajoittaa päällekäin ja käyntien väliin varataan liian vähän tai ei lainkaan siirtymäaikaa, mikä pakottaa työntekijät tinkimään asiakasajasta kotikäynneillä ja jättämään työehtosopimuksen mukaiset tauot pitämättä. Tiedämme kaikki, että tuntitolkulla työskentely ilman ruokaa on raskasta, puhumattakaan siitä miltä ikäihmisestä tuntuu kun joku tulee hänen kotiinsa vain pikaisesti kääntymään juostakseen heti seuraavaan paikkaan.
Henkilöstömitoitukset ovat riittämättömiä - jopa potilaan perustarpeiden hoitamisesta saatetaan joutua tinkimään. Jatkuvan kiireen vuoksi esimerkiksi lääkkeiden jakelussa esiintyy ongelmia eikä kuntouttavaan toimintaan ole aikaa.
Samaan aikaan kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Kotona asuu tälläkin hetkellä yksin muistisairaita, jotka eivät muista syödä ja juoda, eivät tiedä missä vessa on ja ovesta ulos mentyään eivät tiedä, missä he ovat.
Maan hallitus on tarjonnut vanhustenhoidon ongelmien ratkaisuksi teknologiaa. Muistisairaiden ihmisten kohdalla teknologia ei kuitenkaan auta. Tarvitaan yhteisöllisen asumisen mahdollisuuksia ja tehostettua palveluasumista. Ketään ei saa jättää yksin oman kotinsa vangiksi.
Suomalainen vanhustenhoito on noidankehässä; asiakkaiden tarpeet lisääntyvät ja asiakasmäärä kasvaa, mikä on johtanut työmäärän lisääntymiseen ja se puolestaan on johtanut hoitotyön laadun heikkenemiseen.
Nyt olemme nähneet sen, että pelkkä tahtotila – suositus ei riitä. Tilanne on saatava kuntoon ja se vaatii sitovan henkilöstömitoituksen kirjaamista lakiin – samalla tavalla kuin varhaiskasvatuksessa on tehty. Poliittisten päättäjien on kannettava vastuunsa ja varmistettava, että vanhustenhoidossa on töissä riittävästi ammattilaisia.
Erityisen huolestuttavaa on isoissa yksityisissä hoivayrityksissä esille tullut henkilöstömitoituksen kiertäminen muun muassa merkitsemällä työvuoroluetteloihin hallinnossa työskentelevien tai keikkatyöntekijöiden nimiä, vaikka he eivät työskentele kyseisessä yksikössä.
Lisäksi Suomeen tarvitaan vanhusasiavaltuutettu. Vanhusasiavaltuutetun tehtävänä olisi valvoa, että vanhusten oikeus arvokkaaseen ja hyvään elämään toteutuu. Suomessa on esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu, joka on tehnyt erinomaista työtä lasten eteen.
Hän toimii äänitorvena niille joiden oma ääni ei kanna. Hänen ansiostaan monet tärkeät asiat ovat nousseet valtakunnalliseen keskusteluun. Ongelmat on tehty näkyväksi. Silloin ne on myös helpompi korjata. Samanlainen äänitorvi tarvitaan ikäihmisille.
Ikäihmiset ovat peloissaan, omaiset huolissaan ja hoitajien voimat on loppu.
Tarvitaan tahtoa ja määrätietoisia toimia, jotta suomalainen vanhustenhoitotyö vastaa sitä laatua ja saa sen nosteen, jonka se ansaitsee.
Näistä teemoista tulemme keskustelemaan myös täällä tänään. Saamme kuulla Sipoon kunnan palvelujohtajan Helena Räsäsen esitelmän siitä, miten vanhustenhoitoa on kehitetty Sipoossa.
Sitten saamme kuulla Eläkkeensaajien keskusliiton näkemyksiä heidän sosiaalipoliittisen asiantuntijansa Tarja Pajusen kautta. Ja lopuksi kuulemme missä koti- ja omaishoidon rintamalla nyt mennään Uudenmaan muutosagentilta Soili Partaselta.
Toivon, että tilaisuus on teille kaikille antoisa ja synnyttää keskustelua. Päätöksentekoon tarvitaan enemmän sydäntä.
Kiitos minun puolestani ja vielä kerran tervetuloa!
