Eläkeläiset ovat tärkeitä yhteiskuntamme tukipilareita, joita tulisi arvostaa enemmän. He ylläpitävät Suomen kansantaloutta harrastamalla, matkustamalla ja hoitamalla lapsenlapsiaan. Mummoni, joka kuuntelee ja tukee elämän vaikeinakin aikoina on kullan arvoinen. Yhä useampi ikäihminen pärjää omassa kodissaan vielä yli 80-vuotiaana. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää yksin ja heistä on pidettävä huolta.
Jokin aika sitten soitin vieraan ihmisen ovikelloa ja odotin. Hetken päästä kuului hiljainen ääni oven takaa: “Kuka siellä”. Vastasin kovalla äänellä, että kerään nimiä kuntalaisaloitteeseen ikäihmisten paremman hoidon puolesta. Pian rollaattorilla liikkuva vanhempi naishenkilö kurkisti oven raosta. Asunnossa näytti olevan melko pimeää ja eteisessä oli mainoksia lattialla. Nainen oli iloinen, vaikkakin hieman hämmentynyt. Juttelimme hetken.
Sain kyyneleet silmiini kun nainen kertoi, että hänelle ei löydy paikkaa ja hän joutuu siksi olemaan kotinsa vankina. Onneksi hänellä on sukulaispoika, joka auttaa kauppa- ja lääkärireissujen kanssa. Muuten hän olisi pulassa, hän kertoi. Samalla minä mietin kaikkia niitä ikäihmisiä, joilla ei ole ketään auttamassa. Kuinka paljon heitä on omien kotiensa vankeina? Unelmien kotikaupungissa ikäihmisiä arvostetaan, heille annetaan aito mahdollisuus valita missä he asuvat ja heistä pidetään huolta.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 21.3.2017 Uusimaassa.