Siirry pääsisältöön

Porvoon itäinen ohitustie tarvitaan!

Porvoon itäinen ohitustie eli ns. Saaristotie ohjaisi saaristoalueelta sekä eteläisistä kaupunginosista tulevan vilkkaan liikenteen keskustan ulkopuolelle, mikä parantaisi jalankulkupainotteisen keskustan edellytyksiä, viihtyisyyttä ja liikenneturvallisuutta. Saaristotien olisi tarkoitus yhdistää Sairaalantien jatke eli Tarkkistentien eteläpuolelta Veckjärventielle ja siitä edelleen Loviisantielle asti.
Saaristotien puute merkitsee, että muun muassa raskas sorarekkaliikenne ajaa kaupunkikeskustan läpi. Sorarekkojen suuri määrä aiheuttaa myös ylimääräistä liikenteen ruuhkautumista, turvallisuusongelmia ja vaurioita teissä. Porvoon keskustan kehittäminen kevyenliikenteen painotuksella on mahdotonta niin kauan kuin rekat ovat pakotettuja ajamaan keskustan läpi.
Porvoon saaristotie on merkitty voimassa olevaan Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaan. Kyseisessä kaavassa tiestä on eteläosassa suorempi Tarkkisten itäpuolinen linjaus. Maakuntakaavan yleispiirteinen merkintä mahdollistaa kuitenkin myös Porvoon yleiskaavoissakin olevan linjauksen Tarkkisten pohjoispuolelta. Saaristotie on myös todettu tarpeelliseksi Itä-Uudenmaan liikennestrategia 2030:ssä, mutta toistaiseksi sitä ei ole saatu valtion rahoitusohjelmiin.
Nykyisessä rahoitusjärjestelmässä tien toteuttaminen edellyttäisi eduskunnan päätöksellä myönnettävää rahoitusta. Mielestäni asia on otettava esille keskusteluissa ja tarvittava rahoitus myönnettävä tulevalla hallituskaudella. Porvoon keskustan kehittämisen sekä asukkaiden turvallisuuden varmistamiseksi Saaristotien rakentaminen on aloitettava mahdollisimman pian.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 12.2.2015 Uusimaassa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...