“Syyttömänä syntymään sattui hän. Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään. Jossa jo esi-isät, juovuksissa tottakai, hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai” kuuluu suomalaisen laulun sanat. Valitettavan monelle laulu on todellisuutta. Suomi on turvallinen maa, mutta perheväkivallan osalta meillä on hyvinvointiyhteiskunnassa musta piste.
Perheväkivallasta puhuminen on vaikeaa. Osa vanhemmista ajattelee, etteivät lapset huomaa mitä kotona tapahtuu. Mutta lapset huomaavat. Turvaton lapsuus voi vaikuttaa aikuisiällä mm. kouluttautumiseen, työelämään ja ihmissuhteiden solmimiseen. Pahimmassa tapauksessa väkivalta periytyy sukupolvelta toiselle. Miehistä, joiden isä oli väkivaltainen puolisoaan tai muita perheenjäseniä kohtaan, lähes neljä kymmenestä on ollut väkivaltainen joskus nykyistä puolisoaan kohtaan. Suomessa tulisi pohtia pitäisikö lapsen altistaminen väkivallan näkemiselle tehdään rangaistavaksi teoksi. Ruotsissa tätä selvitetään.
Perheiden pahoinvointiin ja lastensuojelun kriisiin ei ole puututtu riittävän tehokkaasti. Sosiaalityöntekijöillä on monessa kunnassa liikaa asiakkaita. Eikä asiakkaan tilanteeseen siksi ehditä perehtymään kokonaisvaltaisesti. Sosiaalihuoltolaki siirsi painopistettä korjaavasta lastensuojelutyöstä ennaltaehkäisevään työhön. Asiakasmäärät ovat kasvaneet varhaisen tuen palveluissa - myös Porvoossa ja Loviisassa. Lastensuojelun asiakkuuksien määrä on vuoden aikana vähentyneet Porvoossa, kun taas Loviisan seudulla on ollut huomattavaa nousua. Syytä nousulle ei tiedetä. Päihteet ovat usein taustalla.
Yhtä sosiaalityöntekijää kohden tulisi olla asiakkaita noin 30. Loviisassa lukumäärä on noin 46 ja Porvoossa noin 43. Eli hieman yläkantissa ollaan. Palvelutarpeen arvioinnit ovat puolestaan toteutuneet määräajassa, muutamaa tapausta lukuun ottamatta. Se on hyvä asia. Määräaikojen suhteen laki on yksiselitteinen, asiakasmäärien suhteen taas ei. Siksi lastensuojelulakiin tulisi kirjata enimmäisasiakasmäärä sosiaalityöntekijää kohden. Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Työtä perheväkivallan kitkemiseksi, perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja lastensuojelun tilanteen parantamiseksi tulee tehdä vuoden jokaisena päivänä!
Anette Karlsson
Perheväkivallasta puhuminen on vaikeaa. Osa vanhemmista ajattelee, etteivät lapset huomaa mitä kotona tapahtuu. Mutta lapset huomaavat. Turvaton lapsuus voi vaikuttaa aikuisiällä mm. kouluttautumiseen, työelämään ja ihmissuhteiden solmimiseen. Pahimmassa tapauksessa väkivalta periytyy sukupolvelta toiselle. Miehistä, joiden isä oli väkivaltainen puolisoaan tai muita perheenjäseniä kohtaan, lähes neljä kymmenestä on ollut väkivaltainen joskus nykyistä puolisoaan kohtaan. Suomessa tulisi pohtia pitäisikö lapsen altistaminen väkivallan näkemiselle tehdään rangaistavaksi teoksi. Ruotsissa tätä selvitetään.
Perheiden pahoinvointiin ja lastensuojelun kriisiin ei ole puututtu riittävän tehokkaasti. Sosiaalityöntekijöillä on monessa kunnassa liikaa asiakkaita. Eikä asiakkaan tilanteeseen siksi ehditä perehtymään kokonaisvaltaisesti. Sosiaalihuoltolaki siirsi painopistettä korjaavasta lastensuojelutyöstä ennaltaehkäisevään työhön. Asiakasmäärät ovat kasvaneet varhaisen tuen palveluissa - myös Porvoossa ja Loviisassa. Lastensuojelun asiakkuuksien määrä on vuoden aikana vähentyneet Porvoossa, kun taas Loviisan seudulla on ollut huomattavaa nousua. Syytä nousulle ei tiedetä. Päihteet ovat usein taustalla.
Yhtä sosiaalityöntekijää kohden tulisi olla asiakkaita noin 30. Loviisassa lukumäärä on noin 46 ja Porvoossa noin 43. Eli hieman yläkantissa ollaan. Palvelutarpeen arvioinnit ovat puolestaan toteutuneet määräajassa, muutamaa tapausta lukuun ottamatta. Se on hyvä asia. Määräaikojen suhteen laki on yksiselitteinen, asiakasmäärien suhteen taas ei. Siksi lastensuojelulakiin tulisi kirjata enimmäisasiakasmäärä sosiaalityöntekijää kohden. Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Työtä perheväkivallan kitkemiseksi, perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja lastensuojelun tilanteen parantamiseksi tulee tehdä vuoden jokaisena päivänä!
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 25.11.2018 Uusimaassa.
