Siirry pääsisältöön

Invånarinitiativ: En tillgänglig park till Borgå

Finland har två år sedan ratificerat FN:s konvention om rättigheterna för personer med funktionsnedsättning. I konventionen garanteras handikappade personer fulla mänskliga rättigheter, motarbetas diskriminering och tillgänglighet främjas. Handikappade personer har rätt att själv bestämma om sitt liv. Den fysiska omgivningen och information ska vara tillgänglig. Utgångspunkter i konventionen är jämlikhet, respekt för människans mångfald, fullt deltagande och delaktighet samt främjande rättigheterna för barn med funktionsnedsättning. För att främja delaktighet och fylla kraven om icke-diskriminering måste vi satsa på tillgängligheten, vilket också är ett huvudtema i utkastet till stadens nya strategi.

I offentliga parker är det viktigt att ta i beaktande vuxnas och barns mångfald och mångsidiga behov. Även de behov personer med funktionsnedsättningar har. Det är viktigt att erbjuda alla lika möjligheter till lek och idrott. Idag finns det inte en enda tillgänglig lekpark i Borgå. Vi behöver en tillgänglig park, så att alla stadsbor har lika möjligheter till lek och idrott.

Vi undertecknade föreslår att Borgå börjar bereda byggandet av en tillgänglig park. I planeringen av hela parken och i anskaffningen av lekplatsutrustning bör tillgängligheten tas i beaktande. Det ska finnas möjligheter för fysisk utmaning och sinnesstimulerande funktioner samt möjligheter att utveckla sociala kunskaper och lära sig nytt. Därtill skulle det vara bra att planera in wc-utrymmen, leksaksförråd samt utrymmen för parkverksamhet i parken, så att också tredje sektorn kan utnyttja parken.

Initiativet kan undertecknas här.

Anette Karlsson är tillsammans med Porvoon seudun kehitysvammaisten tuki ry:s ordförande Johanna Aaltonen initiativtagare.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...