Tutkimusten mukaan Suomi on hyvä maa vanheta. Monen ikäihmisen kokemukset, kotihoidon hätähuudot ja omaisten huolet kertovat kuitenkin toisenlaista tarinaa. Kotihoidon piirissä olevat vanhukset ovat entistä sairaampia ja huonokuntoisempia. Muistisairaudet yhdistettynä muihin sairauksiin aiheuttaa sen, että hoidosta tulee entistä työläämpää. Alkuvuodesta saimme lukea surullisia uutisia kotiinsa menehtyneestä ikäihmisestä, jonka kuoleman epäillään tapahtuneen kotihoidon laiminlyönnin johdosta.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan vanhustenhoidon yksiköissä henkilöstö on huolissaan siitä, ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Kotihoidossa jopa puolet työntekijöistä koki, ettei ehdi tekemään työtä kunnolla tai että joutuu ottamaan vastaan tehtäviä ilman riittäviä resursseja. Tästä huolimatta sitovia hoitajamitoituksia ei ole useista yrityksistä huolimatta saatu kirjattua lainsäädäntöön. Mitoituksista puhuminen vuodesta toiseen kuvaa sitä epätoivon tilaa, joka vanhustenhoidon piirissä vallitsee.
Kotihoito on viimeisten vuosien aikana otettu erityistarkkailuun useassa kunnassa. Laiminlyöntejä ja ongelmia ilmenee jatkuvasti. Tilanne on kestämätön. Suomeen tarvitaan valtakunnallinen ikäihmisten puolestapuhuja - vanhusasiavaltuutettu - joka puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Valitettavasti nykyhallitus ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ei halua viedä asiaa eteenpäin. Ministeri perustelee asiaa sillä, että nykylainsäädäntö varmistaa riittävät välineet ikääntyneiden etujen ja oikeuksien toteutumiseksi. Todellisuudessa asia ei ole niin, sillä mikään nykyisistä velvoitteista ei kata vanhusasiavaltuutetun tehtävää, joka sisältäisi muun muassa lainsäädännön ja yhteiskunnallisen päätöksenteon vaikutusten arviointia ikäihmisten ja heidän hyvinvointinsa näkökulmasta. Suomessa on jo nyt olemassa tärkeää työtä tekevä lapsiasiavaltuutettu. Toivottavasti seuraavan hallituskauden aikana Suomeen saadaan myös vanhusasiavaltuutettu.
Anette Karlsson
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan vanhustenhoidon yksiköissä henkilöstö on huolissaan siitä, ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Kotihoidossa jopa puolet työntekijöistä koki, ettei ehdi tekemään työtä kunnolla tai että joutuu ottamaan vastaan tehtäviä ilman riittäviä resursseja. Tästä huolimatta sitovia hoitajamitoituksia ei ole useista yrityksistä huolimatta saatu kirjattua lainsäädäntöön. Mitoituksista puhuminen vuodesta toiseen kuvaa sitä epätoivon tilaa, joka vanhustenhoidon piirissä vallitsee.
Kotihoito on viimeisten vuosien aikana otettu erityistarkkailuun useassa kunnassa. Laiminlyöntejä ja ongelmia ilmenee jatkuvasti. Tilanne on kestämätön. Suomeen tarvitaan valtakunnallinen ikäihmisten puolestapuhuja - vanhusasiavaltuutettu - joka puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Valitettavasti nykyhallitus ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ei halua viedä asiaa eteenpäin. Ministeri perustelee asiaa sillä, että nykylainsäädäntö varmistaa riittävät välineet ikääntyneiden etujen ja oikeuksien toteutumiseksi. Todellisuudessa asia ei ole niin, sillä mikään nykyisistä velvoitteista ei kata vanhusasiavaltuutetun tehtävää, joka sisältäisi muun muassa lainsäädännön ja yhteiskunnallisen päätöksenteon vaikutusten arviointia ikäihmisten ja heidän hyvinvointinsa näkökulmasta. Suomessa on jo nyt olemassa tärkeää työtä tekevä lapsiasiavaltuutettu. Toivottavasti seuraavan hallituskauden aikana Suomeen saadaan myös vanhusasiavaltuutettu.
Anette Karlsson
