Siirry pääsisältöön

Varhaiskasvatus ennaltaehkäisee nuorten syrjäytymistä

Alkuvuodesta saimme lukea sekä Uusimaasta (4.1.) että Helsingin Sanomista (5.1.) päivähoidon huolestuttavasta nykytilasta. Lastentarhanopettajat ja hoitajat ovat uupuneita – käsipareja on liian vähän. Kiireestä ja melusta selviydytään päivä toisensa jälkeen. Laadukas varhaiskasvatus on muuttunut lasten säilyttämiseksi ja moni alan ammattilainen harkitsee alan vaihtoa. Tilanne on hälyttävä, sillä laadukas varhaiskasvatus on yksi parhaimmista keinoista ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja radikalisoitumista.
Muistan, miltä tuntui olla pihalla 15 lapsen kanssa, kun toinen iltapäivässä oleva puki haalareita ja kuravaatteita viimeisille lapsille. Muistan, miten korvissa soi, kun lapset halusivat leikkiä bändiä ja samassa tilassa toinen porukka leikki merirosvoa. Muistan, kuinka polvet muuttuivat käsiksi, kun autoit yhtä lasta riisumaan, toinen sylissä, kolmas roikkui hihassa ja neljäs töni viidettä kunnes joku itki. Muistan myös mukavat luku- ja askarteluhetket ja sen kuinka iloiseksi lapsi tuli kun hän oppi jotain uutta, kuten kirjoittamaan äitienpäiväkorttiin äiti. Olen pohtinut palaavani jossain vaiheessa päiväkotiin, mutta opiskeluajan ystävien ja entisten kollegojen kertomukset pysähdyttävät. Päivähoitoon kohdistetaan jatkuvasti lisää säästötoimenpiteitä, jotka heikentävät työhyvinvointia ja lasten oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Porvoon valtuusto päätti, että vuonna 2017 varhaiskasvatuspalveluiden päivähoitoryhmien koko säilyy entisellään, mutta uusien tilojen suunnittelussa käytetään Sipilän hallituksen suosittelemaa suhdelukua, eli kahdeksan lasta yhtä hoitajaa kohden. Suuremman suhdeluvun toiminnallisesta käyttöönotosta päätetään erikseen. Suhdelukua ei pidä missään nimessä nostaa, sillä hoitajat ovat jo nyt äärirajoilla. Maksamme vielä tänään lapsiin 1990-luvulla kohdistettujen leikkausten seurauksia. 1990-luvun virheitä ei tule toistaa.
Lapset ansaitsevat laadukkaan varhaiskasvatuksen, lastentarhanopettajat ja hoitajat hyvän työyhteisön, jossa heidän ammattitaitonsa näkyy ja vanhemmat tiedon, että lapsista pidetään hyvää huolta. Laadukas varhaiskasvatus on sekä lapsen että yhteiskunnan etu, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tulevaisuudessa. Suomessa pitäisi arvostaa enemmän ihmisten kanssa tehtävää työtä, sillä robotit ja laitteet eivät ole tulevaisuutta – lapset ja ihmiset ovat.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 11.1.2017 Uusimaassa.