Siirry pääsisältöön

Varhaiskasvatus ennaltaehkäisee nuorten syrjäytymistä

Alkuvuodesta saimme lukea sekä Uusimaasta (4.1.) että Helsingin Sanomista (5.1.) päivähoidon huolestuttavasta nykytilasta. Lastentarhanopettajat ja hoitajat ovat uupuneita – käsipareja on liian vähän. Kiireestä ja melusta selviydytään päivä toisensa jälkeen. Laadukas varhaiskasvatus on muuttunut lasten säilyttämiseksi ja moni alan ammattilainen harkitsee alan vaihtoa. Tilanne on hälyttävä, sillä laadukas varhaiskasvatus on yksi parhaimmista keinoista ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja radikalisoitumista.
Muistan, miltä tuntui olla pihalla 15 lapsen kanssa, kun toinen iltapäivässä oleva puki haalareita ja kuravaatteita viimeisille lapsille. Muistan, miten korvissa soi, kun lapset halusivat leikkiä bändiä ja samassa tilassa toinen porukka leikki merirosvoa. Muistan, kuinka polvet muuttuivat käsiksi, kun autoit yhtä lasta riisumaan, toinen sylissä, kolmas roikkui hihassa ja neljäs töni viidettä kunnes joku itki. Muistan myös mukavat luku- ja askarteluhetket ja sen kuinka iloiseksi lapsi tuli kun hän oppi jotain uutta, kuten kirjoittamaan äitienpäiväkorttiin äiti. Olen pohtinut palaavani jossain vaiheessa päiväkotiin, mutta opiskeluajan ystävien ja entisten kollegojen kertomukset pysähdyttävät. Päivähoitoon kohdistetaan jatkuvasti lisää säästötoimenpiteitä, jotka heikentävät työhyvinvointia ja lasten oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Porvoon valtuusto päätti, että vuonna 2017 varhaiskasvatuspalveluiden päivähoitoryhmien koko säilyy entisellään, mutta uusien tilojen suunnittelussa käytetään Sipilän hallituksen suosittelemaa suhdelukua, eli kahdeksan lasta yhtä hoitajaa kohden. Suuremman suhdeluvun toiminnallisesta käyttöönotosta päätetään erikseen. Suhdelukua ei pidä missään nimessä nostaa, sillä hoitajat ovat jo nyt äärirajoilla. Maksamme vielä tänään lapsiin 1990-luvulla kohdistettujen leikkausten seurauksia. 1990-luvun virheitä ei tule toistaa.
Lapset ansaitsevat laadukkaan varhaiskasvatuksen, lastentarhanopettajat ja hoitajat hyvän työyhteisön, jossa heidän ammattitaitonsa näkyy ja vanhemmat tiedon, että lapsista pidetään hyvää huolta. Laadukas varhaiskasvatus on sekä lapsen että yhteiskunnan etu, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tulevaisuudessa. Suomessa pitäisi arvostaa enemmän ihmisten kanssa tehtävää työtä, sillä robotit ja laitteet eivät ole tulevaisuutta – lapset ja ihmiset ovat.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 11.1.2017 Uusimaassa.
Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...
Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...
Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...
Lue lisää »