Pari päivää sitten mielipidekirjoitukseni seksuaalisesta väkivallasta ja suomalaisesta keskustelukulttuurista julkaistiin Iltalehdessä. Ensimmäisen päivän aikana palaute oli enimmäkseen positiivista. Asialliset miehet ja omakohtaisia kokemuksia omaavat naiset kiittelivät, että olin uskaltanut nostaa vaikean asian keskusteluun. Myös kriittisesti avaukseeni suhtautuvat puheenvuorot olivat asiallisia. Illemmalla kommentit muuttuivat henkilökohtaisiksi ja jopa epäasiallisiksi.
En ollut yllättynyt, sillä jos feministi kirjoittaa sukupuolten välisestä tasa-arvosta, naisten kohtaamasta väkivallasta tai maahanmuutosta kohtaa hän miltei aina äänekkäiden heteromiesten aggressiivisen ja epäasiallisen palautevyöryn.
MV-lehti teki pian minusta valheellisen uutisen. Tämä sai MV-lehden luottolukijat, miehet ja naiset, lähettämään minulle palautetta. Tämän lisäksi nämä kotimaanritarit, suomalaisen naisen äänekkäät ”suojelijat”, pääsivät näyttämään todellisen luonteensa.
Kuka saa raiskata -kolumnissa kirjoitin seuraavalla tavalla: ”Omien rasististen tavoitteiden edistäminen toisten kokeman väkivallan avuin on ala-arvoista”.
MV-lehti ja monet kommentoijat haluavat edistää omia rasistisia tavoitteitaan, jopa toisten kärsimyksen ja valheiden avuin. Nämä ihmiset eivät piittaa ketä he loukkaavat tai jopa fyysisesti satuttavat matkan varrella, kunhan he saavat ihmisiä mukaan muukalaistaistoon. (Heidän tulkinnan mukaan vaarallinen muukalainen on turvapaikanhakija, maahanmuuttaja, muslimi, erinäköinen syntysuomalainen, suvakki, vihervasemmistolainen feministi, vastaanottokeskusten vapaaehtoinen, Lucia-neidot jne.).
Jo US Puheenvuorossa suurin osa valkoisista heteromiehistä olivat kykenemättömiä keskustelemaan yhteiskuntamme ongelmasta, nimittäin naisten kohtaamasta häirinnästä, uhkailusta ja huorittelusta sekä seksuaalisesta väkivallasta. Kommentoijat vetivät mutkat suoriksi ja totesivat, että suomalaisten tekemistä rikoksista on aivan turvaa puhua, sillä asialle ei voi mitään. Osa onneksi tuomitsi myös suomalaisten tekemät rikokset ja vaati rangaistusten kiristämistä (he vain eivät suuttumuksessaan huomanneet, että samaa vaadin minä).
Kirjoitin: ”Samaan aikaan voin fyysisesti huonosti kohdatessani miehiä, jotka ovat ryhtyneet taistoon meidän avuttomien suomalaisnaisten pelastamiseksi vaarallisilta turvapaikanhakijamiehiltä”. Tästä lauseesta koko kohu alkoi – kommentoijat olivat pöyristyneitä, sillä nämä miehethän puolustavat vain omia naisiaan ja kotimaataan.
Minä tuomitsen kaikki väkivalta- ja seksuaalirikolliset, etniseen taustaan katsomatta (tämä ilmenee myös alkuperäisessä kirjoituksessa) – vaikka moni valkoinen heteromies ja muutama nainen ovat toisin väittäneet.
Monet äänekkäät kotimaansankarit ja naistensuojelijat ovat väkivaltaisia, aggressiivisia ja jotkut jopa käytökseltään vastenmielisiä. Polttopullojen heittelijät, vapaaehtoisia mukiloivat, sosiaalisessa mediassa törkyjä levittävät ja henkilökohtaisia uhkauksia lähettelevät ritarit ovat paljon pelottavampia kuin monet turvapaikanhakijat.
Jos joku, kuten esimerkiksi minä sanon, etten arvosta näiden kotimaansankarien toimintaa saan niskaani vähintäänkin uhkaus- ja haukkumisviestivyöryn, koska nämä kotimaansankarit haluavat levittää vihaa ja väkivaltaa kaikkia kohtaan, jotka ovat erilaisia tai heidän suppean maailmankatsomuksensa ja jopa rasistisen asenteensa kanssa erimieltä. Alla esimerkkejä näiden kotimaansankarien palautteesta ja tavasta keskustella suomalaisen naisen kanssa, joka on heidän kanssaan eri mieltä.
Kaikki tuntemani asialliset miehet ovat pitäneet alkuperäistä Kuka saa raiskata -kirjoitusta hyvänä avauksena ja he ovat tuominneet näiden MV-lehden lukijoiden törkyviestit. Kukaan järkevä henkilö ei ole väittänyt, että A) puolustan turvapaikanhakijoiden tekemiä raiskauksia B) haluan, että ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin ei puututa C) vähättelen ”puskaraiskausten” kamaluutta. MV-lehti ja monet kommentoijat ovat kuitenkin niin väittäneet.
Kirjoitin: ”Minua harmittaa, että naisten ”huorittelu” ja koskettelu on maassamme yleinen käytäntö, johon jokaisella valkoisella miehellä näyttää olevan oikeus”. Monet järkevistä ja asiallisista miehistä koki, ettei Suomessa ole kulttuuria, jossa valkoisella miehellä olisi oikeus huoritella, kosketella jne. Eikä Suomessa olekaan sellainen kulttuuri, tilanne vain näyttää siltä. Minulla ja monella muulla naisella on valitettavasti tästä omakohtaisia kokemuksia. Ja ei, kokemukseni eivät ole tuttujen suomenruotsalaisten miesten toimesta saatuja vain juuri näiden kotimaansankarien toimesta saatuja kokemuksia. Vieraiden häirinnän lisäksi monella suomalaisella naisella, erityisesti yksinhuoltajalla on huorittelu-, uhkaus- ja seksuaalisen häirinnän kokemuksia ex-puolisonsa ansiosta.
”Niin kauan kun ”huorittelu”, uhkaileminen ja lääppiminen on hyväksyttävää yhteiskunnassamme tulee raiskauksia valitettavasti tapahtumaan, riippumatta siitä onko maassamme turvapaikanhakijoita vai ei.”
Eilen taas huomasin, että olemme kaukana tasa-arvoisesta ja turvallisesta Suomesta. Asioista on uskallettava puhua ja haluan kiittää niitä satoja ihmisiä, jotka ovat kannustaneet minua puhumaan silläkin uhalla, että saan uhkaus- ja törkyviestejä.
Anette Karlsson