Siirry pääsisältöön

Kymmenen päivän piina ja Porvoon sairaala

Oli tammikuun toinen lauantai, joogasin kotona kun puhelin soi. Mieheni oli kaatunut lätkätreeneissä. Tapahtumapaikalla hänen oikeaan jalkaan oli sattunut niin kovasti, että hänet kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Kesken joogan kiirehdin Porvoon sairaalalle kuulemaan mitä on tapahtunut. Röntgenin jälkeen saimme kuulla, että kyseessä on nilkan nyrjähdys.
Maanantaina lähdin rauhallisin mielin työmatkalle Tanskaan. Päivällä sairaalasta soitettiin miehelleni. Oli ilmennyt, että jalassa olikin murtuma. Häntä pyydettiin palaamaan sairaalaan, jotta jalka voitaisiin kipsata. Mieheni ilmoitti olevansa yksin kotona, mutta saapuvansa tunnin sisään. Sairaalasta kuitataan, että tämä sopii. Saavuttuaan sairaalalle hän joutui odottamaan puoli tuntia, jonka jälkeen hänelle ilmoitettiin, ettei jalkaa kipsata kyseisenä päivänä. Hänen olisi tultava takaisin seuraavana aamuna.
Otin vapaata töistä viedäkseni mieheni sairaalalle tiistai-aamuna. Pääsimme heti kipsihuoneeseen. Siinä sitten kummastelimme mikä jalassa voi olla vikana ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Jalka oli tässä vaiheessa melko musta ja turvonnut. Mustelma oli levinnyt polveen saakka. Meille kerrottiin, että miehelleni laitetaan joustava jalkasaapaskipsi, joka on mahdollista kiristää turvotuksen laskiessa. Muutaman tunnin kuluttua olimme kotona. Maanantaina saadut kipulääkkeet auttoivat ja luulimme, että tilanne on hallinnassa. Olimme väärässä.
Loppuviikosta kivut palasivat kahta kauheampana. Vietimme monta unetonta yötä. Mikään ei auttanut. Lauantai-iltana tilanne oli kestämätön ja totesimme ettemme voi odottaa tulevan tiistain tarkastusaikaa. Suuntasimme heti sunnuntaiaamuna Porvoon sairaalalle, jossa edellisenä tiistaina laitettu kipsi poistettiin. Meille ilmeni, ettei kipsissä ollut kovettavaa ainetta murtuman kohdalla. Tämä vaikutti oudolta.
Lääkäri saapui tarkastelemaan jalkaa. Hän totesi, etteivät kivut ja jalan ulkonäkö vastaa maanantaina diagnosoitua vammaa. Mieheni vietiin uudestaan röntgeniin ja hänelle varattiin seuraavalle päivälle aika ultraäänikuvaukseen. Tässä vaiheessa ilmeni, ettei miehelleni oltu annettu verenohennuslääkkeitä, jotka hänelle olisi pitänyt antaa jo alkuviikosta. Onneksi hän ei saanut veritulppaa, joka olisi voinut aiheuttaa aivohalvauksen. Olin järkyttynyt. En osannut edes kuvitella, että olisin saattanut menettää elämänkumppanini jalkavamman takia.
Maanantaiaamuna mieheni jalkaa tutkittiin syvällisemmin. Ilmeni, että jalassa olikin kaksi murtumaa. Eikä siinä vielä kaikki. Yksi nivel oli pirstaleina. Tästä syystä kaksi luuta oli toisistaan irrallaan. Nyt meille selvisi kipujen syy. Onneksi hänen jalkansa leikattiin samana päivänä.
Mieheni on pienyrittäjä, joten hän tarvitsi vakuutusta varten käyntikertomukset sairaalalta. Pyysin nämä mukaani lähtiessämme kotiin. Kertomuksista ilmeni, ettei edellisen tiistain käynnistä ollut sairaalan tietokannassa mitään merkintää, jolloin miehelleni laitettiin ensimmäinen kipsi. Uusia röntgenkuvia ei silloin otettu, eikä jalan mustelmasta tai turvotuksesta huolestuttu. Kymmenen päivää – niin kauan kesti, ennen kuin mieheni sai laadukasta hoitoa. Kymmenen päivää olimme huolissamme. Kymmenen päivää mieheni oli kovissa kivuissa.
Onneksi mieheni on nyt parantumisen tiellä. Toivon, että kaikki saisivat Porvoon sairaalassa sellaista hoitoa kuin me saimme kymmenen päivän päästä – lääkärin, joka aidosti perehtyy tilanteeseen. Mikäli mieheni olisi saanut saman kohtelun tiistaina, olisimme välttyneet paljolta huolelta ja kivulta.
Anette Karlsson
Kirjoitus julkaistu 23.1.2016 Uusimaassa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Suomen ylikulutuspäivä on tänään

Liian moni eläin, hyönteinen ja kasvi on kuollut - kadonnut maan päältä ikuisiksi ajoiksi. Tämä on todellista, vaikka jotkut päättäjät ovatkin kuuluttaneet väärää totuutta luontomme ja ilmastomme tilasta. Äitiyden myötä maapallomme tulevaisuus on minulle entistäkin tärkeämpää. Haluan, että lapseni saa nauttia puhtaasta luonnosta ja vedestä. Metsä on minulle tärkeä paikka, ja haluan sen olevan myös tulevien sukupolvien lapsille. Jos kaadamme kaikki puut, emme koskaan pääse nauttimaan metsän raikkaasta tuoksusta. Emme näe, kuinka ylös latva voi kasvaa tai miten monimuotoinen eläin- ja kasvikunta vanhan puun ympärille syntyy. Tällä hetkellä viidennes maapallon ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa maapallon luonnonvaroista. Suomen ylikulutuspäivä on tänään. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin me suomalaiset, tarvittaisiin 3,6 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve kestävästi. Liikenne, energia ja ruoan tuotanto ovat suurimmat maapallon kuluttajat. Kierrätysmateriaalien käytön kanna...

Valtuustoaloite: Järjestötoimijoiden tulevaisuuden turvaaminen

Porvoossa on yli 900 rekisteröityä yhdistystä, ja lisäksi yhdistyksiä, jotka toimivat Porvoon alueella. Arviolta joka kolmas suomalainen osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Taloustutkimuksen toteuttamassa tutkimuksessa ihmiset osallistuivat vapaaehtoistoimintaan keskimäärin 15 tuntia kuukaudessa. Kansantaloudellisesti ajatellen vapaaehtoistoiminnan arvoksi voitaisiin siten laskea noin 2,5 miljardia euroa vuositasolla. Tutkitusti tiedetään, että kun ihminen osallistuu vapaaehtoistoimintaan tai vastaanottaa sitä, vastavuoroisesti koettu hyvä ei jää kahdenväliseksi. Kokemuksesta kerrotaan lähipiirille, joka ehkä innostuu osallistumaan toimintaan. Ja mukana oleminen ainakin vahvistaa uskoa kanssaihmisessä olevaan hyvään ja lisää rohkeutta luottaa toiseen ihmiseen. Vapaaehtoistyö ja järjestötoiminta on myös ikääntyneiden hyvinvointia vahvistavaa toimintaa. Suomalaisen yhteiskunnan ikääntyessä on tärkeää, että kiinnitämme entistä enemmän huomiota ikääntyvän väestön tarpeisiin ja hyvinvointiin....