Siirry pääsisältöön

Potilasturvallisuudesta ja synnytyksistä

Otto Andersson kyselee (LS 10.4.), olenko sitä mieltä, että turvallinen synnytys voidaan toteuttaa vain yli 1000 synnytyksen synnytyssairaaloissa. Andersson viittaa kysymyksellään kiireellisen hoidon asetukseen, joka perustuu vuonna 2010 annettuun terveydenhuoltolakiin.
Terveydenhuoltolain tavoitteena on turvata palveluiden yhdenvertainen saatavuus, laatu ja potilasturvallisuus. Yleisesti käytössä olevien kansainvälisten mittarien mukaan äitiyshuolto ja synnytystoiminta on Suomessa kansallisella tasolla ollut erittäin onnistunutta. Tällä tiellä tulee jatkaa myös tulevaisuudessa.
Ministeriön laajapohjainen työryhmä julkaisi raportin ”Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet” vuonna 2010. Tässä raportissa todettiin muun muassa, että riskiryhmiin kuulumattomat synnytykset tulee keskittää vähintään 1000 vuosittaisen synnytyksen yksiköihin. Työryhmä mukaan optimaalinen synnytysmäärä synnytyssairaalassa on yli 2000 synnytystä vuodessa, jolloin toimintavolyymit ovat riittävän suuret. Päivystysasetuksen 1000 synnytyksen vaatimus perustuu ministeriön työryhmän raporttiin ja muihin selvityksiin, joiden mukaan riittävän volyymin yksiköissä voidaan turvata hyvä valmius hätätilanteiden hoitoon. Suurin osa Suomen synnytyssairaaloista täyttää päivystysasetuksen laatukriteeri, mutta eivät tällä hetkellä kaikki synnytyssairaalat. Tästä syystä asetus on tärkeä.
Alle tuhannen synnytyksen sairaalana Porvoon sairaala on onnistunut menestyksekkäästi kehittämään synnytystoimintaansa. Porvoon sairaalan vahvuutena on pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan nuori ja kasvava väestö, joka mahdollistaa vapaan hoitopaikan valinnan kautta synnytysyksikön koon kasvattamisen. Läheisyys Helsingin yliopistolliseen sairaalaan ja sen suuriin synnytysyksiköihin mahdollistaa laadun kehittämisen ja tieteellisen osaamisen siirtymisen sairaaloiden välillä. Alle 1000 vuosittaisen synnytyksen yksikkö, kuten Porvoon sairaala, on mahdollista ylläpitää, jos toiminnan tason turvataan paikallisin erillisjärjestelyin kuten päivystävän henkilökunnan lisäresursoinnilla.
Kuten olen jo monesti aiemmin todennut, Porvoon synnytyssairaalan toiminta on mahdollista turvata, mikäli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksella ja päättäjillä on tahtotilaa asian edistämiseksi. Minä toimin sen puolesta, että Porvoon sairaalan toiminta jatkuu ja kehittyy myös tulevaisuudessa. Toivon, että myös Andersson keskittyy olennaiseen, eli potilasturvallisuuden arvostamiseen ja Porvoon sairaalan laadukkaan toiminnan turvaamiseen myös tulevaisuudessa, tämän asioita vääristelevän ja itseään toistavan keskustelun jatkamisen sijaan.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 14.4.2015 Loviisan Sanomissa.