Siirry pääsisältöön

Sosiaalinen velka on maksettava

Olemme nyt painineet maailmanlaajuisen koronapandemian kanssa kaksi vuotta. Alkutalvesta toivoimme, että valoisammat ajat ovat tulossa. Helmikuun lopulla ymmärsimme, ettei maailma ollut menossa parempaan. Venäjän tuomittavat sotatoimet Ukrainassa ovat järkyttäneet kaikkia. Olemme nähneet, miten suurta hyvyyttä ihmisissä on. Halu auttaa on näiden vaikeiden aikojen aikana ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Olen siitä iloinen.

Tänään 15.3. vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää. Valmistuin jouluna valtiotieteiden kandidaatiksi pääaineena sosiaalityö. Nyt gradun kirjoittaminen on täydessä vauhdissa ja tavoitteenani on valmistua jouluun mennessä maisteriksi sosiaalityöntekijäpätevyydellä. Tässä ajassa sosiaalialan ammattilaisille on suuri tarve. Sosiaalityössä yksilö- ja perhekohtaisia kriisejä kohdataan päivittäin, mutta globaalien kriisienkin vaikutukset ulottuvat aina myös sosiaalityöhön eri yhteisöjen näkökulmasta.

Sodan kauhut lisäävät ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta. Pandemia on omalta osaltaan vaikuttanut suomalaisiin – yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet. Mediassa on puhuttu paljon hoitovelasta ja maan hallitus onkin osoittanut 400 miljoonaa euroa hoito- ja hoivavelan purkamiseen. Samaan aikaan vähemmälle huomiolle on jäänyt sosiaalinen velka, joka näkyy sosiaalityöntekijöiden arjessa päivittäin. Kriisien jäljet ovat pitkät, ja jälkihoito jatkuu sosiaalityössä vuosien ajan.

Koronakriisin jälkihoito kasvattaa julkisia menoja lähivuosina tuntuvasti. Menojen kasvu johtaa todennäköisesti keskusteluun säästöpaineista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yhteiskunnan kannalta on edullisempaa ja yksilön kannalta parempi, jos pandemian aiheuttama hyvinvointivaje kurotaan umpeen mahdollisimman pian. Ongelmat miltei aina pahenevat pitkittyessään. Sosiaalinen velka on maksettava ja se onnistuu parhaiten sosiaalityöhön ja järjestöjen toimintaedellytyksiin panostamalla sekä luomalla ihmisille sellaisia itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia, jotka he menettivät pandemian vuoksi. Hyvää sosiaalityön päivää kaikille alan ammattilaisille ja asiakkaille!

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 15.3.2022 Loviisan Sanomissa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...