Kolumni: Turvallisuuden tunnetta vahvistettava

Turvallisuuden tunne on järkkynyt viime aikoina – ensin koronapandemia koetteli meitä ja nyt Venäjän järkyttävät sotatoimet Ukrainassa ovat nostaneet ilmaan toisenlaisen pelon ja epävarmuuden. Ajatuksemme ovat Ukrainan perheiden luona. Tämän ajan pahuuden ilmentymien ja yksinäisyyden lisääntymisen keskellä on ollut sydäntä lämmittävää huomata miten auttavaisia suomalaiset ovat. Me olemme olleet valmiita ensin auttamaan toisiamme kriisin keskellä ja sitten sodan jalkoihin jääneitä kanssaihmisiä. Sellainen solidaarisuus antaa uskoa paremmasta tulevaisuudesta.

Turvallisuuden kokemus on tärkeä yhteiskunnan tukipilari. Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin valtioneuvoston selonteosta sisäisestä turvallisuudesta. Turvallisuuden tunteella on suuri merkitys yksilötasolla esimerkiksi mielenterveyteen, jaksamiseen ja osallisuuden kokemuksiin sekä yleisemminkin siihen, miten ihmiset kokevat luottamusta toisiinsa ja viranomaisiin. Tässä ajassa, jossa turvallisuuden tunne horjuu, tarvitaan yhteishenkeä ja uskoa siihen, että tulevaisuus on valoisa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, nuoret, vammaiset ja ikäihmiset. Nuorten syrjäytyminen ja siitä aiheutuvat lieveilmiöt heijastuvat nopeasti ja pitkäkestoisesti yhteiskuntaan. Korona-aika on ollut nuorille erityisen raskas kokemus ja nyt Ukrainan sodan aiheuttamat pelot lisäävät entisestään psyykkistä rasitusta. Nuoria ja heidän perheitään ei saa jättää yksin. Myös yksin asuvien ikääntyneiden tilanne voi olla nyt psyykkisesti entistäkin raskaampi. Etenkin jos taustalla ovat omat sotamuistot, eikä lähellä ole ihmistä, jonka kanssa pelkoja ja pahaa oloa voisi jakaa. Nyt on tärkeää, ettei myöskään ikäihmisiä jätetä yksin.

Suomen tulee ensisijaisesti olla rauhaa edistävä maa. Joskus rauhaa voidaan edistää vain vastavoimalla, jota olemme yhdessä Euroopan kanssa osoittaneet Venäjän tuomittavia sotatoimia vastaan. Suomen oma sisäinen turvallisuus rakentuu vakauden, vapauden ja perusoikeuksien varaan. Ulkoisen turvallisuuden osalta tarvitaan ripeästi avointa ja huolellista keskustelua.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 27.3.2022 Uusimaassa.



Kommentit