Siirry pääsisältöön

Lapset eivät ole shakkinappuloita

Kolme vuotta sitten Kevätkummun Kantele-talossa vietettiin avajaisjuhlia. Upea sivistyskeskuskokonaisuus oli vihdoinkin valmis ja toi sykettä lähiön sydämeen. Saman katon alle mahtuu suomenkielinen ja ruotsinkielinen alakoulu, esiopetusryhmät molemmilla kielillä sekä kirjasto ja nuorisotilat. Kevätkummun koulun täyttöaste oli pian huipussaan ja vielä ilman koulukuljetuksia. Vårberga skolan kerää oppilaita hieman laajemmalta alueelta ja siellä myös täyttöaste nousi nopeasti tavoitelukuihin.
Valitettavan pian ongelmat ilmenivät sivistyskeskuksessa. Esiopetuksen osalta tilat ovat olleet liian pienet alusta alkaen. Erilaisilla järjestelyillä arki on saatu toimimaan, mutta idyllinen tilanne ei ole ollut. Nyt samat tilaongelmat kärjistyvät. Oppilasennusteet näyttävät, että täyttöaste kirii yli maksimin ja toimiin on ryhdyttävä. Jo nyt oppilaat opiskelevat siistijöiden sosiaalitiloissa, neuvottelutiloissa, käytävillä ja nuorisopalveluiden tiloissa. Päättäjinä emme voi muuta kuin pudistella päitämme. Edellisen ja tämän valtuustokauden ajan meille on virkamiestasolta ilmoitettu, että Porvoossa on liikaa kouluneliöitä. Samaan aikaan kolme vuotta vanhassa koulussa kipuillaan, koska tilaa on liian vähän.

Suunnittelussa ja ennusteissa tehtiin selvästi moka. Tilojen supistaminen säästöjen saamiseksi on tavallinen mantra, jota kaupunginjohto toistaa. Nyt nähdään miten supistaminen tulee pitkällä aikavälillä kalliiksi. Jos lapsia pidetään shakkinappuloina, joita voidaan siirrellä miten vain, silloin se ei liene ongelma, kun rakennetaan päin honkia. Sellainen ajattelu ei kuitenkaan ole tästä maailmasta. Lapset ovat haavoittuvaisia ja erityistä suojaa tarvitsevia, näin myös Lapsen oikeuksien sopimus toteaa. Lapsilla on oikeus turvalliseen kasvu- ja oppimisympäristöön.

Yksi Kevätkummun koulun selvityksen ehdotuksista osoittaa, kuinka kaukana todellisuudesta jotkut ilmaan heitetyt ideat ovat: Kevätkummun 6-luokkalaiset siirrettäisiin vuodeksi Keskuskouluun ja sen jälkeen Linnajoen kouluun. Muutto voi aiheuttaa tällaisia muutoksia lapselle, mutta niitä ei todellakaan pitäisi edes pohtia kaupungin toimesta. Sama koski ideaa laittaa Keskuskoulun esiopetusryhmät Linnajoen koulun tiloihin. Järkeä ei myöskään ole ajatuksessa, että lapsella jolla on alle kilometri Kevätkummun kouluun tai Vårberga skolaniin, joutuu kävelemään miltei kaksi kilometriä Keskuskouluun tai Kvarnbackens skolaniin.

Kirjoituksemme tarkoitus ei ole huolestuttaa ketään, sillä yllämainitut ideat eivät toivottavasti koskaan näe selvityspaperia pidempää tulevaisuutta. Meidän näkemyksemme mukaan, joka myös yksimielisesti eteni suomenkielisessä ja ruotsinkielisessä koulutusjaostossa on, että Kantele-talo tarvitsee lisärakennuksen. Tämän selvityksen tulee valmistua mahdollisimman pian, jotta tapahtunut virhearviointi tilojen riittävyyden suhteen voidaan korjata. Kevätkummun lapset ja opettajat ansaitsevat toimivat ja hyvät tilat. Oppilaaksiottoalueiden kanssa edestakainen kikkailu ei ole lasten edun mukaista, eikä sille tielle tule mennä.

Anette Karlsson, kaupunginhallituksen jäsen (sd.)

Catharina von Schoultz, sivistyslautakunnan puheenjohtaja (rkp)

Markus Hammarström, sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja (sd.)

Mikael Kulju, ruotsinkielisen koulutusjaoston puheenjohtaja (rkp)

Mikael Hiltunen, ruotsinkielisen koulutusjaoston varapuheenjohtaja (sd.)

Hanna Lönnfors, suomenkielisen koulutusjaoston jäsen (rkp)

Kirjoitus on julkaistu 12.12.2020 Uusimaassa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...