Digitalisaatio on tullut jäädäkseen, sitä ei voi kiistä. Verkkokaupat, sähköinen asiointi ja älylaitteet kuuluvat monen arkeen. Eikä se ole huono asia, kunhan muistamme, että läheskään kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta käyttää tietotekniikkaa iän, toimintakyvyn rajoitteiden tai taloudellisten syiden takia. Digitalisaatio ei vielä pitkään aikaan pysty tavoittamaan kaikkia kansalaisia ja siksi yhteiskunnan on pidettävä huolta, että myös ne henkilöt, joilla ei ole tietokonetta, älypuhelinta tai internet-yhteyttä saavat yhdenvertaisia palveluita. Tilastokeskuksen mukaan 65 prosenttia 74-89-vuotiaista ja 25 prosenttia 65-74-vuotiaista kansalaisista ei ole koskaan käyttänyt internetiä.
Kasvotusten annettavia palveluita karsitaan vauhdilla. Esimerkiksi pankkipalveluiden siirtyminen verkkoon on heikentänyt monen ihmisen mahdollisuuksia hoitaa asioitaan, kasvaneista kustannuksista puhumattakaan. Uusi nopeasti muuttuva maailma pelottaa monia. Huoli omasta pärjäämisestä kasvaa. Tiedän tämän, koska digimaailma on täysin vieras 85-vuotiaalle isoäidilleni. Hän ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta tai älypuhelinta. Vielä vähän aikaa sitten hänellä oli käytössä pelkkä lankapuhelin. Nyt se on vaihdettu helppokäyttöiseen kännykkään. Hän joutuu menemään pankkiin laskujensa kanssa, ja jokaisesta maksetusta laskusta veloitetaan monta euroa lisämaksua. Se tuntuu kohtuuttomalta. Huolta lisää se, että lähipankit häviävät nopeaan tahtiin. Minne hän sitten menee hoitamaan pankkiasioitaan?
Pankkien palvelumaksut ja digimaailman ulkopuolella olevien ihmisten kohtaamat haasteet laskujen hoitamisessa voi pahimmassa tapauksessa johtaa ulosottokierteeseen. Täysin digitaalisiin palveluihin siirtyminen on tapahtunut liian nopeasti. Yhteiskuntaamme on syntynyt uusi osattomien ihmisten ryhmä, eli digisyrjäytyneet. Monissa kunnissa järjestetään ”digikoulutusta”, mutta silti tarvitaan riittävästi aikaa täysin sähköisiin palveluihin siirryttäessä, jotta jokainen pysyy yhteiskunnan muutoksessa mukana.
Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan valtakunnallista vanhusasiavaltuutettua, joka nostaa näitä, erityisesti ikäihmisten kohtaamia haasteita esille. Suomessa on esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu, joka on tehnyt erinomaista työtä lasten eteen. Hän toimii äänitorvena niille joiden oma ääni ei kanna. Hänen ansiostaan monet tärkeät asiat ovat nousseet valtakunnalliseen keskusteluun. Ongelmat on tehty näkyväksi. Silloin ne on myös helpompi korjata. Samanlainen äänitorvi tarvitaan ikäihmisille. Muuttuvan maailman haasteiden ohella meillä on suuria epäkohtia vanhustyön puolella. Näihin on puututtava määrätietoisesti seuraavalla hallituskaudella. Suomessa pitää voida vanheta turvallisesti ja arvokkaasti!
Anette Karlsson
Kasvotusten annettavia palveluita karsitaan vauhdilla. Esimerkiksi pankkipalveluiden siirtyminen verkkoon on heikentänyt monen ihmisen mahdollisuuksia hoitaa asioitaan, kasvaneista kustannuksista puhumattakaan. Uusi nopeasti muuttuva maailma pelottaa monia. Huoli omasta pärjäämisestä kasvaa. Tiedän tämän, koska digimaailma on täysin vieras 85-vuotiaalle isoäidilleni. Hän ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta tai älypuhelinta. Vielä vähän aikaa sitten hänellä oli käytössä pelkkä lankapuhelin. Nyt se on vaihdettu helppokäyttöiseen kännykkään. Hän joutuu menemään pankkiin laskujensa kanssa, ja jokaisesta maksetusta laskusta veloitetaan monta euroa lisämaksua. Se tuntuu kohtuuttomalta. Huolta lisää se, että lähipankit häviävät nopeaan tahtiin. Minne hän sitten menee hoitamaan pankkiasioitaan?
Pankkien palvelumaksut ja digimaailman ulkopuolella olevien ihmisten kohtaamat haasteet laskujen hoitamisessa voi pahimmassa tapauksessa johtaa ulosottokierteeseen. Täysin digitaalisiin palveluihin siirtyminen on tapahtunut liian nopeasti. Yhteiskuntaamme on syntynyt uusi osattomien ihmisten ryhmä, eli digisyrjäytyneet. Monissa kunnissa järjestetään ”digikoulutusta”, mutta silti tarvitaan riittävästi aikaa täysin sähköisiin palveluihin siirryttäessä, jotta jokainen pysyy yhteiskunnan muutoksessa mukana.
Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan valtakunnallista vanhusasiavaltuutettua, joka nostaa näitä, erityisesti ikäihmisten kohtaamia haasteita esille. Suomessa on esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu, joka on tehnyt erinomaista työtä lasten eteen. Hän toimii äänitorvena niille joiden oma ääni ei kanna. Hänen ansiostaan monet tärkeät asiat ovat nousseet valtakunnalliseen keskusteluun. Ongelmat on tehty näkyväksi. Silloin ne on myös helpompi korjata. Samanlainen äänitorvi tarvitaan ikäihmisille. Muuttuvan maailman haasteiden ohella meillä on suuria epäkohtia vanhustyön puolella. Näihin on puututtava määrätietoisesti seuraavalla hallituskaudella. Suomessa pitää voida vanheta turvallisesti ja arvokkaasti!
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 6.9.2018 Demokraatissa.
