Siirry pääsisältöön

Rahanpuute ei saa estää opiskelua

Sain viime vuonna mahdollisuuden tutustua reippaaseen 15-vuotiaaseen nuoreen TET-harjoittelun ansiosta. Keskustelimme viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmista ja hänen jatko-opintotoiveistaan. Hänen pohdintansa nostivat pintaan muistot omasta nuoruudestani. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta tietoa eri ammattien todellisuudesta oli vähän. Onko realistista odottaa, että 16-vuotias osaa valita ammatin, jossa hän viihtyy eläkeikään saakka? Minä en siihen kyennyt, eivätkä varmasti kaikki nykynuoretkaan siihen kykene. Onneksi se ei ole nykypäivänä iso ongelma, sillä on arvioitu, että nykynuori tekee työuransa useammassa ammatissa. Sen sijaan pelkän peruskoulun varaan jääminen voi muodostua ongelmaksi, koska useiden tutkimusten mukaan matala koulutustaso lisää köyhyyden ja työttömyyden riskiä.

Jo nyt viidesosa alle 25-vuotiaista miehistä ja yli 15 prosenttia nuorista naisista on työn tai koulutuksen ulkopuolella. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Maaliskuussa julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla opiskelijalle jopa 2 600 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset ovat vielä korkeampia. Kaikilla perheillä ei ole tähän varaa, mikä näkyy lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä ja suurin hätä onkin kaikkein pienituloisimmilla.

Erilaisiin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin tukitoimiin käytetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Silti peruskoulun varaan jää yhtä moni kuin 30 vuotta sitten. Paras keino tukea nuoria jatkamaan opintiellä olisi oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 vuoteen. Se olisi myös konkreettinen keino tehdä toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Sekä inhimilliset että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jokaisen syrjäytyneen nuoren kohdalla kestämättömät. Yhteiskunta ei saa viestiä nuorille ja heidän perheille, että 16-vuotiaana saa jäädä kotiin.

Monet järjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry) vaativat kansalaisaloitteessa, että lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuus poistetaan. Yli 23 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, mutta maaliskuun 18. päivään mennessä tarvitaan vielä paljon enemmän nimiä, jotta asia käsitellään eduskunnassa. Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607

Anette Karlsson




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...