För gammal för jobb, för ung för pension

Arbetsminister Lindström föreslog några dagar sedan att över 60-åriga långtidsarbetslösa skulle få gå i pension. Förslaget är välkommet. SDP:s riksdagsledamöter föreslog samma sak redan i juli. Det finns cirka 4 760 över 60-åringar som har varit arbetslösa i över fem år.

Ju äldre man är, desto svårare blir det att få jobb. I Stakes forskning som publicerades för några år sedan, framkommer att redan över 40-åriga arbetslösa känner att deras ålder försämrar deras möjligheter att få jobb. Samtidigt talar samhällets elit om att arbetskarriärerna måste förlängas, medan verkligheten är att få anställer en äldre artbetssökande. Över 60-åriga långtidsarbetslösas realistiska möjligheter att få jobb är marginella, så det skulle inte minska arbetsåren ifall man låter dem gå i pension. Men det skulle hjälpa dessa människor att komma ut från att leva på utkomststöd.

År 2005 godkändes “Lex Taipale”, lagen om att personer som varit arbetslösa i tio år fick gå i pension vid 57-års ålder. Då fick 4 000 personer, på en gång, gå i pension. Enligt arbets- och näringsministeriet finns det 122 600 långtidsarbetslösa i Finland. Det är oskäligt att tvinga över 60-åriga långtidsarbetslösa att fortsätta söka jobb, vilket de osannolikt kan få. Att de får gå i pension är en mänsklig lösning.

Sipiläs regering har valt att straffa arbetslösa, istället för att hitta fungerande lösningar och göra satsningar för att öka sysselsättningen. Det är viktigt att stöda människor att hitta jobb, men så länge ålderdiskriminering förekommer på arbetsmarknaden kan man fråga sig, hur realistiskt är det att en över 60-årig långtidsarbetslös får jobb. Vi hoppas att nya “Lex Taipale” tas i bruk redan under denna regeringsperiod.

Anette Karlsson

Antti Koskela

Texten är publicerad 30.8.2016 i HBL.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...

Lue lisää »