Siirry pääsisältöön

Tolkis behöver en skola och ett daghem

Utbildningsnämnden besluter på sitt möte på torsdagen om Tolkis skolors och daghems framtid. En behovsutredning och projektplan för Tolkis skola gjordes i mars 2014. Efter det har det skett förändringar i verksamhetsmiljön, vilket har orsakat ett motiverat behov att ompröva frågan ur ett bredare perspektiv samt att hitta nya lösningar. Socialdemokratiska fullmäktigegruppen tog redan ifjol ställning för att bygga en samlokaliserad skola i Tolkis.
På Tolkisområdet, i Mensas har man planlagt nya tomter för småhus och det är väntat att allt fler barnfamiljer flyttar till området. Enligt utbildningsstyrelsen (2013) har antalet svenskspråkiga elever minskat och antalet tvåspråkiga elever ökat. Det är sannolikt att trenden fortsätter i samma riktning. I många situationer har man kunnat rädda den svenskspråkiga närskolan genom en samlokalisering av språkgrupperna. En samlokalisering sparar också i utrymmeskostnader samt innebär synergiförmåner för båda språkgrupperna. Dessutom har barnen möjlighet att lära känna varandra, vilket minskar fördomarna mellan språkgrupperna.
Vi tycker att en samlokaliserad skola för både finska och svenska elever är ändamålsenligt i Tolkis. En trygg skolväg och en kvalitativ inlärningsmiljö är bra för både Borgå stad samt familjerna. Det är bra att komma ihåg, att då vi fattar beslut om skolnätet, kommer beslutet att ha effekter under de närmaste 50 åren. Vi hoppas och uppmuntrar bildningsnämnden att fatta ett beslut som stöder utvecklandet av Tolkisområdet också i framtiden. Enligt oss är en ny samlokaliserad skola, som inbegriper en tvåspråkig förskola, i Tolkis den bästa lösningen. Därtill bör Tolkisten koulus friska delar ombyggas till ett daghem.
Anette Karlsson
Matti Nuutti
Texten är publicerad 16.6.2016 i Östnyland.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...