Opiskelijat ovat matalimman sosiaaliturvan saava ryhmä, joka elää köyhyysrajan alapuolella. Tänään opiskelijat osoittavat taas kerran mieltään hallituksen kaavailemia opintotukileikkauksia vastaan. Hallitusohjelmaan kirjattiin pitkällä aikavälillä toteutettava opintotuen 150 miljoonan euron säästötavoite. Samalla hallituksen tavoitteena on nostaa opintotuen kokonaismäärää 1100 euroon kuukaudessa. Lokakuussa nimettiin selvitysmies, Roope Uusitalo, jonka tehtävänä oli laatia esitys, joka ottaa huomioon hallituksen reunaehdot ja opintotukimenojen säästötavoitteen. Selvitys valmistui helmikuun lopulla.
Lopputulos ei ollut yllätys. Olihan tämänkin selvitystyön lopputulos jo päätetty ennalta. Selvityksessä opintorahaa esitetään pienennettäväksi lähes sata euroa kuukaudessa eli 338,76 eurosta 250,28 euroon. Lisäksi opintotuen indeksisidonnaisuus poistetaan ja tukeen tehdään myös muita tiukennuksia. Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolta edellytetään jo nyt lainan ottamista yksityiseltä pankilta toimeentulonsa turvaamiseksi.
Tälläkin hetkellä opintotuki on riittämätön täysipäiväiseen opiskeluun ja vaatii lisätulojen hankkimista, mikä osaltaan pitkittää opintopolkuja. Opintolainan ottaminen on tutkitusti yhteydessä sosioekonomiseen taustaan ja opiskelijat eivät halua ottaa lainaa epävarman työllistymisen ja pirstaleisten uraputkien vuoksi. Ei ole mukavaa valmistumisen jälkeen suunnitella perheenlisäystä ja asunnon ostoa, kun taakkana on jo useiden tuhansien eurojen velka.
Valmistuin sosionomiksi joulukuussa 2014 ja mieheni valmistui rakennusinsinööriksi kesällä 2015. Minä opiskelin Vantaalla ja mieheni Raaseporissa. Minulla oli työpaikka Helsingissä ja miehelläni Sipoossa. Opintojen ajan asuimme opiskelija-asunnossa Vantaalla ja mieheni kulki päivittäin junalla Raaseporiin. Aikaa hänellä kului matkoihin noin 4 tuntia ja liput maksoivat noin 20 euroa päivässä. Sarjalippu toi hintaan onneksi pientä alennusta. Miehelläni kului siis matkoihin noin 400 euroa kuukaudessa. Vuokraa maksoimme noin 250 euroa per henkilö. Lisäksi rahaa kului pakollisiin tarvikkeisiin, kuten ruokaan ja hygieniatuotteisiin. Opintolainaa meille kummallekin kertyi noin 10 000 euroa.
Onneksi meillä oli mahdollisuus asua edullisessa opiskelija-asunnossa ja opiskeluaikanamme opintorahaan ei tehty näin massiivisia leikkauksia. Jos aloittaisimme opiskelun nyt olisimme joutuneet konkurssiin tai opinnot olisivat vähintäänkin viivästyneet reilusti. Kansalaisten korkea osaamistaso on ollut Suomen kilpailuvaltti kautta aikojen. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa näyttää siltä, että lapsemme saavat heikomman koulutuksen kuin me olemme saaneet. Kehityssuunta on huolestuttava.
Anette Karlsson