Siirry pääsisältöön

Kuka luo 2000-lasten digitaalisen jalanjäljen?

Me 1980- ja 1990-lukujen lapset kasvoimme digivapaassa maailmassa ja olemme luoneet oman digitaalisen jalanjälkemme itse. Tietokoneet olivat lapsuudessamme verrattain harvinaisia eikä digikameroista ollut tietoakaan. Kameran kuvat piti käydä teettämässä liikkeessä, jonka jälkeen paperisia kuvia voitiin ihastella perheen kesken. Kasettisoittimella oli lapsuudessani mahdollisuus tallentaa omaa puhetta. Tästä on todisteena hauska, mutta nolo äänite, jossa laulan joululauluja.
2000-luvun lasten vanhemmat ja usein myös isovanhemmat käyttävät ahkerasti sosiaalista mediaa ja nykyajan vauvoista on miltei poikkeuksetta kuvia internetissä.
Jokainen meistä tietää lapsia, joiden digitaalinen jalanjälki on luotu jo ennen hänen syntymäänsä äidin julkaisemien vatsakuvien ja ultraäänikuvien myötä.
Lapsen syntymää on jo vuosikymmeniä iloittu paikallislehdissä ja nykyisin ilouutiset perheenlisäyksestä kerrotaan myös sosiaalisessa mediassa. Internetiin ladatut kuvat ovat kuitenkin aivan eri tavalla läsnä lapsen elämässä hänen varttuessaan kuin sanomalehtien syntyneet -palstan ilmoitukset.
Saan sosiaalisen median kautta tietää puolituttujen lasten hauskoista temmellyksistä, mutta myös sairauksista ja noloista sattumista. Olen nähnyt ilahduttavia kuvia söpöistä lapsista, mutta olen myös törmännyt lukuisiin heistä otettuihin alastonkuviin ja vessakuviin. Aina yksityisyysasetuksia ei ole muistettu huomioida, vaan jotkut lasten kuvat ovat näkyvissä koko maailmalle.
Toivon, että lapsen etu asetetaan omien tykkäystavoitteiden edelle. Tämä tarkoittaa tarkkaa pohdintaa siitä, mitä lapsesta julkaistaan verkossa. Aina kannattaa pohtia, haluaisinko itse, että minusta laitettaisiin tuollainen päivitys tai kuva verkkoon. En ehkä olisi teininä arvostanut, jos äitini ansiosta olisin saanut kuunnella lapsuuden joululaulurallattelujani kaverin kännykästä. Vielä ei ole yhtään oikeusjuttua, jossa lapsi haastaa vanhempansa sosiaalisen median asiattomasta päivityksestä, mutta aika näyttää, tuoko tulevaisuus tällaisenkin ennakkotapauksen tullessaan.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n mielipidelehdessä Debatissa 1/2015.
Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...
Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...
Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...
Lue lisää »