Helmikuun 24. päivänä heräsimme uuteen tilanteeseen - Eurooppa on sodassa. Iso valtio Venäjä oli päättänyt marssia väkivaltaisesti pienemmän naapurimaan Ukrainan maaperälle. Suomi on jatkuvasti tuominnut Venäjän sotatoimet Ukrainassa ja omalta osaltaan, yhdessä muiden eurooppalaisten maiden kanssa pyrkinyt auttamaan. Viikkojen kuluessa uutiset Ukrainasta ovat muuttuneet yhä kauheammiksi. Hirmuteot, joita venäläiset sotilaat ovat siviileille tehneet ovat niin vastenmielisiä ja mieltä musertavia, ettei sanoja löydy.
Sosiaalialan ihmisenä ja ennen kaikkea äitinä ajatukseni ovat sodan alkamisesta saakka ollut ukrainalaisten perheiden luona, erityisesti lapset ovat sydämessäni. Miten kauheaa onkaan, että sotilaallinen voima tunkeutuu omaan "kotiin" ja tekee kamalia tekoja rakkaille ihmisille. Sellainen pahuus ja alueella tehdyt ilmiselvät sotarikokset järkyttävät ja pelottavat meitä kaikkia.
Suomen pitkäaikainen, ja pitkään hyväksi koettu turvallisuus- ja ulkopoliittinen linja on perustunut käsitykselle mm. siitä, että maailman maat (erityisesti meidän naapurimaat) toimivat rationaalisesti. Yhteistyön, mutta kuitenkin sitoutumattomuuden ja oman vahvan puolustuksen linja on kantanut pitkään. Suomi on profiloitunut diplomaattiseksi ja rauhaa korostavaksi valtioksi, jolla on hyvä keskusteluyhteys kaikkiin suuntiin. Samalla olemme vahvasti profiloituneet osaksi länttä ja eurooppalaista yhteisöä.
Muuttunut Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne ja naapurimaamme väkivaltainen toiminta toista valtiota kohtaan muuttaa asetelmaa. Uuden tilanteen edessä asioita on tarkasteltava uudestaan ja tämä prosessi on aloitettu eduskunnassa maaliskuun alussa. Kyseinen prosessi näyttää vievän Suomea kohti Nato-jäsenyyttä, jolle julkisten mielipidemittausten mukaan on jo olemassa laaja kansalaisten kannatus. Nato-jäsenyys toisi Suomelle turvaa, sillä artikla 5. mukaisesti jäsenmaat ovat velvoitettuja auttamaan ja auttavat, jos johonkin jäsenmaahan hyökätään. Tällä on turvan lisäksi myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Suomen ja suomalaisten turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Ja siksi on tärkeää, että maamme turvallisuuspoliittiset ratkaisut tehdään ripeästi, mutta huolella keskustellen.
Anette Karlsson
Sosiaalialan ihmisenä ja ennen kaikkea äitinä ajatukseni ovat sodan alkamisesta saakka ollut ukrainalaisten perheiden luona, erityisesti lapset ovat sydämessäni. Miten kauheaa onkaan, että sotilaallinen voima tunkeutuu omaan "kotiin" ja tekee kamalia tekoja rakkaille ihmisille. Sellainen pahuus ja alueella tehdyt ilmiselvät sotarikokset järkyttävät ja pelottavat meitä kaikkia.
Suomen pitkäaikainen, ja pitkään hyväksi koettu turvallisuus- ja ulkopoliittinen linja on perustunut käsitykselle mm. siitä, että maailman maat (erityisesti meidän naapurimaat) toimivat rationaalisesti. Yhteistyön, mutta kuitenkin sitoutumattomuuden ja oman vahvan puolustuksen linja on kantanut pitkään. Suomi on profiloitunut diplomaattiseksi ja rauhaa korostavaksi valtioksi, jolla on hyvä keskusteluyhteys kaikkiin suuntiin. Samalla olemme vahvasti profiloituneet osaksi länttä ja eurooppalaista yhteisöä.
Muuttunut Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne ja naapurimaamme väkivaltainen toiminta toista valtiota kohtaan muuttaa asetelmaa. Uuden tilanteen edessä asioita on tarkasteltava uudestaan ja tämä prosessi on aloitettu eduskunnassa maaliskuun alussa. Kyseinen prosessi näyttää vievän Suomea kohti Nato-jäsenyyttä, jolle julkisten mielipidemittausten mukaan on jo olemassa laaja kansalaisten kannatus. Nato-jäsenyys toisi Suomelle turvaa, sillä artikla 5. mukaisesti jäsenmaat ovat velvoitettuja auttamaan ja auttavat, jos johonkin jäsenmaahan hyökätään. Tällä on turvan lisäksi myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Suomen ja suomalaisten turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Ja siksi on tärkeää, että maamme turvallisuuspoliittiset ratkaisut tehdään ripeästi, mutta huolella keskustellen.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 11.5.2022 Itäväylässä.
