Kolumni: Suomalainen “Islannin malli”

Viime viikolla Rinteen hallitus julkaisi talousarvioesityksen vuodelle 2020. Talousarviossa on varattu rahaa Suomen “Islannin mallin” luomiseksi. Tavoitteena on edistää lasten ja nuorten maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä. On hienoa, että lasten ja nuorten hyvinvointiin panostetaan, sillä tuore kouluterveyskysely kertoo karua tarinaa. Kysely osoittaa, että yhä useampi ala-asteikäinen itäuusmaalainen poika kokee, ettei hänellä ole yhtään ystävää. Tilanne muuttuu tarkasteltaessa yläasteikäisten tuloksia, sillä siellä erityisesti tytöt kokevat, ettei heillä ole läheisiä ystäviä. Samaan aikaan nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Erityisesti porvoolais- ja sipoolaisnuoret voivat huonommin kuin aiemmin. Parannusta oli kuitenkin näkyvissä Loviisassa, mikä oli ilahduttavaa.

Työskennellessäni Pohjoismaiden neuvostossa minulla oli mahdollisuus perehtyä niin sanottuun Islannin malliin, eli siihen miten Islannissa onnistuttiin lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä vähentämään heidän päihteiden käyttöä. Kaikilla islantilaisilla lapsilla on harrastus ja heidän päihteidenkäyttönsä on Pohjoismaiden matalinta. Islannissa tuettiin vanhempia kasvatustyössä lanseeraamalla kampanjoita, kuten “Sanon ei, koska rakastan sinua”. Kampanjoilla kannustettiin vanhempia seuraamaan tarkemmin lastensa tekemisiä ja menemisiä. Siellä alaikäisille määrättiin myös kotiintuloajat, joita kaikki noudattavat. Sellainen malli ei ehkä sovi suoraan kopioituna meille, mutta täällä esimerkiksi vanhempainyhdistyksillä olisi mahdollisuus kokeilla yhteisiä kotiintuloaikoja.

Islannissa lasten harrastustoiminta toteutetaan koulupäivän jälkeen koululla. Niihin harrastuksiin, joita ei voi toteuttaa koululla on järjestetty kuljetus. Näin lasten ei tarvitse odotella vanhempia yksin kotona koulupäivän jälkeen, eikä vanhempien tarvitse kuskailla lapsia harrastuksiin heti työpäivän päätteeksi. Aikaa jää enemmän yhdessäololle. Valtio maksaa myös islantilaisilla lapsille ja nuorille vuosittain noin 400 euron suuruisen harrastustuen. Sen avulla on varmistettu, että jokaisen arkeen kuuluu ohjattua harrastustoimintaa. Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen on tulevaisuusinvestointi, joka kannattaa tehdä. Hienoa, että Rinteen hallitus on aloittanut tämän työn.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 28.9.2019 Uusimaassa.


Kommentit