Kesälomat lähenevät loppuaan ja alkaa olla aika asennoitua takaisin arkeen. Uudet koululaiset aloittavat pian koulutaipaleen ja monissa perheissä pohditaan millaisia muutoksia koulun aloittaminen tuo mukanaan. Ostetaan kouluvälineitä ja tutustutaan koulumatkaan. Eroperheissä joudutaan lisäksi pohtimaan, miten kouluarki saadaan käytännössä toimimaan.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta nykylainsäädäntö vaikeuttaa eroperheiden lasten kohdalla tämän oikeuden toteutumista. Vaikka yhä useammat vanhemmat päätyvät erotilanteessa siihen, että lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luona, on kuitenkin vain toisella vanhemmalla mahdollisuus saada yhteiskunnalta tukea. Se aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin lisää riitoja.
Lasten vuoroasumista selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa ministereille toukokuussa. Raportista ilmenee, että keskeisimmät muutostarpeet liittyvät huoltajille meneviin etuuksiin. Vaikka hoitokulut ja vastuu lapsesta jakautuvat tasan huoltajien kesken, silti yhteiskunnan tuet suunnataan vain yhdelle huoltajalle. Esimerkiksi lapsilisää ei voida jakaa viranomaisen toimesta huoltajien kesken ja lapsi huomioidaan vain yhden huoltajan asumistuessa, vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus ja sopimus vuoroasumisesta.
Lapsi tarvitsee riittävästi tilaa, eikä vuoroviikkoasumista voi siksi toteuttaa pienessä yksiössä. Kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa vuoroasumista, vaikka halua olisi. Valitettava totuus on, että nykyjärjestelmässä hyvin toimeentulevilla vanhemmilla on siihen paremmat mahdollisuudet. Niin ei tulisi olla. Kaikilla perheillä, tulotasosta riippumatta, pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet lapsen vuoroasumisen.
Lain mukaan lapsella voi olla vain yksi väestörekisteriin merkitty kotiosoite, josta hänelle myönnetään muun muassa maksuton koulukuljetus. Lain ja vuonna 2006 tehdyn korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta muusta kun väestörekisterin mukaisesta osoitteesta vastaavat huoltajat. Vuoroasumisen kannalta tämä on haasteellista, sillä kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa itse tai kustantaa lapsen kuljetusta kouluun. Kunnilla on kuitenkin oikeus tarjota koulukuljetus useammasta osoitteesta, mutta velvoitetta ei ole. Tähän tarvitaan muutos.
Selvityksiä on tehty siitä, voisiko kotikuntalakia muuttaa niin, että lapsella olisi kaksi osoitetta. Tämä on osoittautunut ongelmalliseksi. Sen sijaan vuoroasuminen voitaisiin merkitä väestörekisteriin, jolloin erilaisten perheiden tilanne voitaisiin huomioida yhteiskunnallisissa tuissa ja palveluissa nykyistä paremmin. Se olisi hyvä asia.
Anette Karlsson
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta nykylainsäädäntö vaikeuttaa eroperheiden lasten kohdalla tämän oikeuden toteutumista. Vaikka yhä useammat vanhemmat päätyvät erotilanteessa siihen, että lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luona, on kuitenkin vain toisella vanhemmalla mahdollisuus saada yhteiskunnalta tukea. Se aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin lisää riitoja.
Lasten vuoroasumista selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa ministereille toukokuussa. Raportista ilmenee, että keskeisimmät muutostarpeet liittyvät huoltajille meneviin etuuksiin. Vaikka hoitokulut ja vastuu lapsesta jakautuvat tasan huoltajien kesken, silti yhteiskunnan tuet suunnataan vain yhdelle huoltajalle. Esimerkiksi lapsilisää ei voida jakaa viranomaisen toimesta huoltajien kesken ja lapsi huomioidaan vain yhden huoltajan asumistuessa, vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus ja sopimus vuoroasumisesta.
Lapsi tarvitsee riittävästi tilaa, eikä vuoroviikkoasumista voi siksi toteuttaa pienessä yksiössä. Kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa vuoroasumista, vaikka halua olisi. Valitettava totuus on, että nykyjärjestelmässä hyvin toimeentulevilla vanhemmilla on siihen paremmat mahdollisuudet. Niin ei tulisi olla. Kaikilla perheillä, tulotasosta riippumatta, pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet lapsen vuoroasumisen.
Lain mukaan lapsella voi olla vain yksi väestörekisteriin merkitty kotiosoite, josta hänelle myönnetään muun muassa maksuton koulukuljetus. Lain ja vuonna 2006 tehdyn korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta muusta kun väestörekisterin mukaisesta osoitteesta vastaavat huoltajat. Vuoroasumisen kannalta tämä on haasteellista, sillä kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa itse tai kustantaa lapsen kuljetusta kouluun. Kunnilla on kuitenkin oikeus tarjota koulukuljetus useammasta osoitteesta, mutta velvoitetta ei ole. Tähän tarvitaan muutos.
Selvityksiä on tehty siitä, voisiko kotikuntalakia muuttaa niin, että lapsella olisi kaksi osoitetta. Tämä on osoittautunut ongelmalliseksi. Sen sijaan vuoroasuminen voitaisiin merkitä väestörekisteriin, jolloin erilaisten perheiden tilanne voitaisiin huomioida yhteiskunnallisissa tuissa ja palveluissa nykyistä paremmin. Se olisi hyvä asia.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 2.8.2018 Demokraatissa.
