Nuorilla on oikeus koulutukseen

Oi sitä jännityksen ja riemun aikaa, kun koulut alkavat. Elämä palaa kesän jälkeen koulurakennuksiin ja uutta intoa virtaa käytävillä. Pienet ja vähän suuremmat lapset ovat palanneet katukuvaan, mikä puolestaan vaatii meiltä aikuisilta erityistä huomiota liikenteessä. Kesän aikana on valmistauduttu tulevaan, mutta joissakin perheissä tuleva on yhä epätietoisuuden peitossa. Vuosittain muutama tuhat peruskoulun päättävää nuorta ei saa haluamaansa jatko-opiskelupaikkaa. Nämä nuoret ovat saaneet kesän alussa kirjeen, jossa kerrotaan etteivät he pääse opiskelemaan - heidän taidot eivät riittäneet, he eivät kelvanneet. Se on kova paikka nuorelle ihmiselle, tiedän tämän lähipiirini kokemuksista.

Opetushallinnon tilastojen mukaan kolme loviisalaista peruskoulun päättänyttä nuorta ei saanut jatko-opiskelupaikkaa. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Tutkimusten mukaan paras keino varmistaa, että jokainen nuori jatkaa opintiellä on oppivelvollisuusiän pidentäminen 18-vuoteen. Monissa maissa on Suomea korkeampi oppivelvollisuusikä. Sitä on myös nostettu viime vuosien aikana useissa Euroopan maissa. Suomessa ikä on pysynyt 16 ikävuodessa vuodesta 1957 lähtien. Seuraavalla hallituskaudella oppivelvollisuusikää tulee nostaa, jotta voidaan varmistaa, että jokainen nuori saa hyvät eväät elämään!

Lisäksi meidän itäuusmaalaisten pitää kiinnittää erityistä huomiota alueemme toisen asteen (eli ammatillisen ja lukio) koulutuksen kehitystyöhön. Meidän toisen asteen koulutuksen vetovoimaisuus on laskussa. Ensisijaisten hakijoiden määrä on Loviisassa ja Askolassa miltei Uudenmaan heikointa, ja Porvoossakin on parantamisen varaa. Olemme saaneet lukea lehdestä (LS 10.8.) kuinka Edupolin turvallisuusalan ja lähihoitajien koulutus siirretään Loviisasta Porvooseen. Kyseinen kehityssuunta on huolestuttava. Alueemme kannalta on tärkeää, että koko Itä-Uusimaa on vetovoimainen. Siksi meidän tulee yhteistuumin pohtia, miten toisen asteen koulutus tulisi järjestää alueellamme ja miten saisimme sen nykyistä vetovoimaisemmaksi.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 17.8.2018 Loviisan Sanomissa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...

Lue lisää »