Hyviä uutisia Ihmettelevä (UM 10.2.). Kansalaisaloite maksuttomasta toisesta asteesta on kerännyt yli 50 000 allekirjoitusta ja asia etenee eduskuntaan. Toivottavasti toinen aste saadaan aidosti maksuttomaksi jo tämän hallituskauden aikana. Talouspolitiikan arviointineuvoston tuoreen raportin mukaan oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen nostaisi merkittävästi toisen asteen tutkinnon suorittavien osuutta ikäluokasta ja se olisi suoraviivainen, hyvin kohdentuva sekä kustannustehokas tapa parantaa koulutuksen ulkopuolelle jäävien työmarkkina-asemaa.
Tällä palstalla on valitettavasti liikkunut väärää tietoa yleisen oppivelvollisuusiän pidentämisestä, siksi avaan asiaa hieman. Kyseessä ei ole perusopetuksen jatkaminen muutamalla vuodella, vaan keino varmistaa, että jokainen nuori aloittaa toisen asteen opinnot tai osallistuu niihin valmentavaan koulutukseen. Yleisen oppivelvollisuusiän pidentäminen sisältää myös oppisopimuskoulutuksen. Viime vuonna peruskoulun päättäneistä 97 prosenttia sai koulutuspaikan. Ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jäi yhteishaussa 7 500 hakijaa. Heillä oli mahdollisuus tulla valituksi varasijan kautta tai oppilaitosten lisähauissa. On kuitenkin kestämätöntä, että monet nuoret jäävät ilman peruskoulun jälkeistä koulutuspaikkaa. Minun lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen kirjeen oppilaitokselta. Se on kova paikka nuorelle ihmiselle. Yhteiskunnan ei tule viestiä nuorille, että “he eivät kelpaa” tai että 16-vuotiaana voi jäädä kotiin.
Nuoria on tuettava jo peruskoulussa - tästä Pirkko Eerola-Pilvi (UM 7.3.) nosti esille tärkeitä huomioita. Perusopetusta ei enää jaotella yleis- ja erityisopetukseen. Käyttöön on otettu kolmiportainen tuki, jossa oppilan saama oppimisen ja koulunkäynnin tuki jaotellaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Porvoossa kolmiportainen tuki toimii melko hyvin, viime vuonna vain yksi porvoolaisnuori jäi ilman päättötodistusta. Oikea-aikainen tuki on keskeisessä roolissa, sillä sen avulla voidaan ennaltaehkäistä isoja pulmia. Juuri tehdyssä huoltajakyselyssä ilmenee, että vanhemmat kokevat, että heidän lapsensa oppimista tuetaan koulussa hyvin. Se oli ilahduttava tieto.
Porvoossa noin 10 prosenttia oppilaista on tehostetun tuen piirissä ja noin 7,5 prosenttia erityisen tuen piirissä - erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien luku suhteessa oppilasmäärään on meillä hyvä. Erityisopettajat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koulutettuja - tilanne on parempi kuin koko maassa keskimäärin. On hyvä, että tämä tärkeä aihe herättää keskustelua, sillä nuorten tukeminen on tärkeää.
Tällä palstalla on valitettavasti liikkunut väärää tietoa yleisen oppivelvollisuusiän pidentämisestä, siksi avaan asiaa hieman. Kyseessä ei ole perusopetuksen jatkaminen muutamalla vuodella, vaan keino varmistaa, että jokainen nuori aloittaa toisen asteen opinnot tai osallistuu niihin valmentavaan koulutukseen. Yleisen oppivelvollisuusiän pidentäminen sisältää myös oppisopimuskoulutuksen. Viime vuonna peruskoulun päättäneistä 97 prosenttia sai koulutuspaikan. Ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jäi yhteishaussa 7 500 hakijaa. Heillä oli mahdollisuus tulla valituksi varasijan kautta tai oppilaitosten lisähauissa. On kuitenkin kestämätöntä, että monet nuoret jäävät ilman peruskoulun jälkeistä koulutuspaikkaa. Minun lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen kirjeen oppilaitokselta. Se on kova paikka nuorelle ihmiselle. Yhteiskunnan ei tule viestiä nuorille, että “he eivät kelpaa” tai että 16-vuotiaana voi jäädä kotiin.
Nuoria on tuettava jo peruskoulussa - tästä Pirkko Eerola-Pilvi (UM 7.3.) nosti esille tärkeitä huomioita. Perusopetusta ei enää jaotella yleis- ja erityisopetukseen. Käyttöön on otettu kolmiportainen tuki, jossa oppilan saama oppimisen ja koulunkäynnin tuki jaotellaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Porvoossa kolmiportainen tuki toimii melko hyvin, viime vuonna vain yksi porvoolaisnuori jäi ilman päättötodistusta. Oikea-aikainen tuki on keskeisessä roolissa, sillä sen avulla voidaan ennaltaehkäistä isoja pulmia. Juuri tehdyssä huoltajakyselyssä ilmenee, että vanhemmat kokevat, että heidän lapsensa oppimista tuetaan koulussa hyvin. Se oli ilahduttava tieto.
Porvoossa noin 10 prosenttia oppilaista on tehostetun tuen piirissä ja noin 7,5 prosenttia erityisen tuen piirissä - erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien luku suhteessa oppilasmäärään on meillä hyvä. Erityisopettajat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koulutettuja - tilanne on parempi kuin koko maassa keskimäärin. On hyvä, että tämä tärkeä aihe herättää keskustelua, sillä nuorten tukeminen on tärkeää.
Anette Karlsson