Siirry pääsisältöön

Kenen valinnanvapautta?

Sipilän hallituksen esitys asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveyspalveluissa on julkaistu. Tulevaisuudessa kaikki palveluntuottajat laitetaan samalle viivalle, eli julkiset palvelut pakkoyhtiöitetään ja sote-markkinat vapautetaan kilpailulle. Ihmisille tulee kotiin jonkinlainen luettelo tai kuvasto, josta saa valita haluamansa palveluntuottajan, eli niin sanotun sote-keskuksen. Valintaan sitoudutaan vähintään yhdeksi vuodeksi. Toisille tämä kuulostaa mahtavalta, toisille vaikealta.
Pienellä eläkkeellä elävällä isoäidilläni on suuret odotukset sotesta. Hänelle on annettu kuva, että jatkossa myös vähävarainen voi päästä yksityiselle lääkärille. Ei enää odottamista ja pompottelua, vaan laadukasta palvelua nopeasti. Hänellä on samat toiveet ja odotukset kun meillä kaikilla. Lääkäriin on päästävä ja hoitoa saatava kukkaron paksuudesta riippumatta. Tätä hallituksen valinnanvapaus ei ministereiden lupauksista huolimatta takaa. Terveyserojen kaventaminen ja hoitotakuu jäivät uupumaan, kun uudistuksen kuljettajaksi laitettiin markkinavoimat ja veroparatiisiyhtiöiden intressit.
Valinnanvapaus on hieno sana, joka näyttää olevan pelkkää silmänlumetta. Palveluntuottajilla on nimittäin oikeus asettaa enimmäisasiakasmäärä, mikä tarkoittaa että he ottavat vastaan vain tietyn määrän asiakkaita. Voi siis käydä niin, että henkilö ei pääse sinne, minne hän on halunnut. Tämän jälkeen hänet ilmeisesti ohjataan maakunnan toimesta toiselle palveluntuottajalle, samalla tavalla kuten heidät, jotka eivät pystyneet tai viitsineet valita.
Harvaan asutussa Suomessa on useita alueita, joille ei synny aitoa kilpailua. Näillä alueilla asuvilla ihmisillä on todennäköisesti lähellä vain maakunnan liikelaitoksen tarjoamat palvelut, ellei niitäkin ole siirretty kauemmas kolmen miljardin sote-säästöjen ansiosta. Hallituksen esityksessä nimittäin lukee, että palvelut pitää jatkossa toteuttaa väestön tarpeiden mukaan lähellä asiakkaita, mutta palveluiden tuottamista voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin silloin kun esimerkiksi kustannusvaikuttava tai tehokas toiminta edellyttävät sitä. Yksinkertaistettuna kaupunkilaisten valinnanvapaus ja palvelut paranevat, kun samalla ikääntyvän maaseudun palvelut heikkenevät. Näin tapahtui myös naapurimaassamme Ruotsissa, jossa on Suomeen kaavailtua laajaa valinnanvapautta maltillisempi malli. Suuret odotukset voivat muuttua suuriksi pettymyksiksi.
Minä en itse asiassa edes halua perehtyä palveluntuottajiin ja valita sitten yhtä vaihtoehtoa jostain luettelosta. Sen sijaan haluan päästä lääkäriin kun on tarvetta, että läheiseni hoidetaan hyvin ja että palvelu on lähellä. Palvelukokonaisuudet pirstaloiva pakkoyhtiöittäminen ja verovarojen valuttaminen veroparatiiseihin laajan valinnanvapauden myötä ei toteuta näitä toiveita. Julkisten palveluiden vahvistaminen ja hoitotakuun toteuttaminen sen sijaan toteuttavat.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 16.5.2017 Loviisan Sanomissa.