Kolumni: Julkinen terveydenhuolto kuntoon

Kävimme jokin aika sitten puolitoistavuotiaamme kanssa allergiatesteissä. Iloksemme hänellä ei ollut kala-allergiaa, mitä epäilimme. Sairaalalla lastenlääkäri kuitenkin kehotti meitä olemaan yhteydessä terveyskeskukseen, sillä pojalla oli vähän punaista korvassa. Soitin terveyskeskukseen ja meitä kehotettiin tulemaan kiirevastaanotolle. Menimme paikalle, mutta tilanne tuntui hölmöltä, sillä eihän pojallamme ollut akuuttia tarvetta lääkäriin. Kiireettömiä aikoja ei kuitenkaan ollut saatavissa moneen viikkoon.

Tilanne sai minut miettimään yksityisen terveysvakuutuksen ottamista lapselleni. Monella perheellä on terveysvakuutus ja määrä kasvaa vuosittain. Vanhempana ymmärrän heitä – lapselle halutaan heti apua, sillä pienikin kipu pienokaisella on iso kipu vanhemman sydämessä. En kuitenkaan halua, että hyvinvointivaltio-Suomesta tulee yksityisten vakuutusten varaan rakentuva maa. Terveydenhuoltojärjestelmämme on jo nyt eriarvoistava, sillä varakkailla työllisillä on käytössään kolme järjestelmää (työterveys, yksityinen ja julkinen) ja vähävaraisilla työn ulkopuolella olevilla vain yksi. Terveysvakuutukset ovat myös yleisimpiä ylimmissä tuloluokissa (30%) kuin alimmissa (8%).

Emme saa antaa julkisen terveydenhuollon muuttua köyhäinhoidoksi joka on olemassa vain heille, joilla ei ole muita mahdollisuuksia. Kaikkien saatavilla oleva laadukas julkinen terveydenhuolto on yksi hyvinvointivaltion peruskivistä ja maamme menestyksen takaajista. Oikea-aikainen hoito on yhteiskunnan etu, koska avunsaannin pitkittyessä ongelmat usein kertaantuvat, kustannukset kasvavat ja esimerkiksi työkyvyttömyyden riski kasvaa. Olen tyytyväinen, että Marinin hallitus on ryhtynyt määrätietoisiin toimiin terveydenhuollon palveluiden parantamiseksi: sote-uudistuksella tavoitellaan tasa-arvoisempaa terveydenhuoltoa kaikille, tulevaisuuden sotekeskukset rakennettiin parantamaan palveluiden laatua ja nyt seitsemän päivän hoitotakuu nopeuttaa lääkäriin pääsyä kiireettömissä tapauksissa.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 23.9.2021 Uusimaassa.



Kommentit