Aloitin viime syksynä sosiaalityöntekijäopinnot Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä yksikössä. Alkuvuodesta sain mahdollisuuden suorittaa korkeakouluharjoittelun Itä-Uudenmaan perheoikeudellisessa yksikössä. Harjoitteluni aikana sain perheoikeudellisen yksikön toiminnan lisäksi tutustua sosiaali- ja kriisipäivystykseen, turvakodin toimintaan ja poliisilaitoksella nuorten parissa tehtävään sosiaalityöhön (Ankkuritoiminta). Lisäksi pääsin opintovierailulle opiskelutovereiden harjoittelupaikoille lastensuojeluun ja vammaispalveluihin. Näiden reilun kahden kuukauden aikana olen nähnyt miten arvokasta, mutta suurimmalle osalle meistä näkymätöntä, sosiaalityötä kaupungissamme tehdään.
Kukaan ei halua olla riippuvainen toisista. Avuntarve on kuitenkin luonnollinen osa elämää, sillä jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Sosiaalityön tavoitteena on auttaa apua tarvitsevia ja antaa heille tukea ja keinoja, jotta he voivat elää täysipainoista, ihmisarvoista ja mielekästä elämää. Valitettavan usein sosiaalityö kuitenkin nähdään pelottavana mörkönä, joka antaa erittäin kurjassa elämäntilanteessa oleville rahaa tai vie lapset. Tämä ei kuitenkaan miltään osin vastaa todellisuutta. Suurin osa sosiaalityöntekijöistä tekee työtä, koska hänellä on halu auttaa kanssaihmisiä. Halu rakentaa parempaa yhteiskuntaa ja usko siihen, että jokainen ihminen on arvokas.
Päätöksenteossa sosiaalityö usein näkyy pelkkänä kustannuksena – ei uskota työn mahdollisuuksiin tai hyöty tulee liian myöhään. Siksi sosiaalityöhön ja erityisesti ennaltaehkäisevään työhön ei sijoiteta tarpeeksi. Sosiaalityön parissa työskentelevät näkevät dilemman; silloin kun työ tehdään hyvin, se on näkymätöntä. Usein suurten ja vaikeiden ongelmien ilmaantuessa – niiden ongelmien, jotka me kaikki huomamme – on liian myöhäistä. Tässä vaiheessa kustannukset ovat myös moninkertaiset. Esimerkiksi yhden lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen maksaa noin 22 000 euroa vuodessa, ammatilliseen perhekotiin noin 60 000 euroa vuodessa ja laitoshoitoon yli 90 000 euroa vuodessa. Avohuollon palvelut ovat merkittävästi edullisempia, esimerkiksi Porvoossa vauvaperheiden ennaltaehkäisevän kotipalvelu arvioitiin kustantavan vuodessa 64 000 euroa. Kyseinen palvelu on erittäin tärkeä monelle lapsiperheelle. Kyseinen palvelu voi ehkäistä tilanteen kärjistymisen, tukea vanhempien jaksamista ja antaa lapselle turvallisen kasvuympäristön. Sosiaalityöhön panostaminen ei ole vain inhimillistä ja oikein, se on myös taloudellisesti kannattavaa.
Kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään tänään 16.3. Tänä vuonna teemana on Ubuntu: Minä olen, koska me olemme – Vahvistetaan sosiaalista solidaarisuutta ja maailmanlaajuista yhteyttä. Ubuntu on Etelä-Afrikan alkuperäiskansojen käsite, joka kuvastaa kaikkien kansojen ja niiden ympäristöjen yhteen liittämistä ja sopii siten hyvin sosiaalityön näkemykseen. Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivä!
Anette Karlsson
Kukaan ei halua olla riippuvainen toisista. Avuntarve on kuitenkin luonnollinen osa elämää, sillä jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Sosiaalityön tavoitteena on auttaa apua tarvitsevia ja antaa heille tukea ja keinoja, jotta he voivat elää täysipainoista, ihmisarvoista ja mielekästä elämää. Valitettavan usein sosiaalityö kuitenkin nähdään pelottavana mörkönä, joka antaa erittäin kurjassa elämäntilanteessa oleville rahaa tai vie lapset. Tämä ei kuitenkaan miltään osin vastaa todellisuutta. Suurin osa sosiaalityöntekijöistä tekee työtä, koska hänellä on halu auttaa kanssaihmisiä. Halu rakentaa parempaa yhteiskuntaa ja usko siihen, että jokainen ihminen on arvokas.
Päätöksenteossa sosiaalityö usein näkyy pelkkänä kustannuksena – ei uskota työn mahdollisuuksiin tai hyöty tulee liian myöhään. Siksi sosiaalityöhön ja erityisesti ennaltaehkäisevään työhön ei sijoiteta tarpeeksi. Sosiaalityön parissa työskentelevät näkevät dilemman; silloin kun työ tehdään hyvin, se on näkymätöntä. Usein suurten ja vaikeiden ongelmien ilmaantuessa – niiden ongelmien, jotka me kaikki huomamme – on liian myöhäistä. Tässä vaiheessa kustannukset ovat myös moninkertaiset. Esimerkiksi yhden lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen maksaa noin 22 000 euroa vuodessa, ammatilliseen perhekotiin noin 60 000 euroa vuodessa ja laitoshoitoon yli 90 000 euroa vuodessa. Avohuollon palvelut ovat merkittävästi edullisempia, esimerkiksi Porvoossa vauvaperheiden ennaltaehkäisevän kotipalvelu arvioitiin kustantavan vuodessa 64 000 euroa. Kyseinen palvelu on erittäin tärkeä monelle lapsiperheelle. Kyseinen palvelu voi ehkäistä tilanteen kärjistymisen, tukea vanhempien jaksamista ja antaa lapselle turvallisen kasvuympäristön. Sosiaalityöhön panostaminen ei ole vain inhimillistä ja oikein, se on myös taloudellisesti kannattavaa.
Kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään tänään 16.3. Tänä vuonna teemana on Ubuntu: Minä olen, koska me olemme – Vahvistetaan sosiaalista solidaarisuutta ja maailmanlaajuista yhteyttä. Ubuntu on Etelä-Afrikan alkuperäiskansojen käsite, joka kuvastaa kaikkien kansojen ja niiden ympäristöjen yhteen liittämistä ja sopii siten hyvin sosiaalityön näkemykseen. Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivä!
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 16.3.2021 Uusimaassa.
