Siirry pääsisältöön

Kolumni: Yhdessäkin voi olla yksin

Tänään vietetään Ystävänpäivää. Kyseinen päivä tarkoittaa monelle iloa ja rakkautta. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin onnekkaita. Toisille päivä tarkoittaa yksinäisyyden ja menetysten korostumista. Liian moni suomalainen elää yksinäisyyden vankilassa. Juttelin jokin aika sitten omaishoitajana toimivan ystävän kanssa. Hän kertoi, kuinka omaisen tilanne heikkenee päivä päivältä. Hän kertoi, kuinka surullista on nähdä rakkaan ihmisen ajautuvan kauemmas ja kauemmas. Elämänkumppani, paras ystävä on vain muisto, vaikka hän on vielä fyysisesti läsnä. Monelle omaishoitajalle arki on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Ihminen voi olla yksin, olematta yksinäinen, tai hän voi olla tosi yksinäinen silloinkin, kun on seurassa.

Vuosi 2020 muistetaan Suomen historiassa yksinäisyyden vuotena. Toivon koko sydämestäni, että vuosi 2021 jää muistiin uutena alkuna ja valoisamman tulevaisuuden vuotena. Jokainen kaipaa aitoja kohtaamisia ja läheisyyttä. Yksinäisyys on kansantauti, joka tappaa. Yksinäisyys lyhentää elämää enemmän kuin 15 tupakan polttaminen päivässä. Yksinäisyys on merkittävä terveysriski, jopa suurempi kuin ylipaino tai alkoholin liikakuluttaminen. Yksinäisyyden ja masennuksen yhteys on erittäin voimakas. Yksinäisillä on kymmenkertainen riski masentua tai sairastua ahdistuneisuuteen. Silti yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista puhutaan liian vähän.

Meidän jokaisen tulee pyrkiä vähentämään yksinäisyyttä. Kysytään kanssaihmisten kuulumisia ja yritetään löytää aikaa olla läsnä toistemme arjessa. Yksinäisyys ei ole ihmisen oma vika, eikä ratkaisun etsiminen ole häpeä. Jokainen meistä tarvitsee jossain tilanteessa tai asiassa toisten tukea tai apua, ihan jokainen. Voisimmeko tänään muistaa omien ystäviemme lisäksi myös heitä, joilla ystäviä on vähän tai ei ollenkaan. Tänään voi esimerkiksi ilmoittautua ystäväksi jollekin yksinäiselle. Sinä voit auttaa: www.vapaaehtoistyo.fi.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 14.2.2021 Uusimaassa.



Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...
Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...
Lue lisää »

Kolumni: Rohkeilla kokeiluilla parempaa palvelua

Viime aikoina on puhuttu paljon digitalisaatiosta ja terveysteknologian tuomista muutoksista sosiaali- ja terveyssektorille. Tiedän, että teknologia pelottaa monia – joskus myös minua. Kehitys menee niin nopeasti eteenpäin, että vaikka olenkin melko nuori, on moni asia minullekin uutta ja vaikeaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa palvelut. Digitön elämä ei ole synonyymi palveluttomalle elämälle. Tämä ei kuitenkaan poissulje uusien mahdollisuuksien kokeilemista. Itseasiassa olen rohkeiden kokeiluiden kannattaja. Rohkeiden kokeiluiden mahdollistaminen on kirjattu Porvoon kaupungin strategiaan ja se tulisi kirjata myös hyvinvointialueen palvelustrategiaan. Toki se olisi voinut olla mukana myös hyvinvointialueen strategiassa, mutta viime vuonna vauhti oli niin kovaa, etten ainakaan itse tajunnut nostaa asiaa esille, kun strategiaa valmisteltiin. Mutta miksi sitten tarvitsemme rohkeita kokeiluja? Mielestäni kokeilut ovat tärk...
Lue lisää »