Kolumni: Esteettömyys lisää mahdollisuuksia

“Pienin askelin, mutta liian hitaasti”. Näin yhdenvertaisuus ja esteettömyys toteutuu Suomessa. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva sopimus on hyväksytty jo 2016. Ongelmia ja epäkohtia ilmenee silti liian usein. Jokaisella on oikeus elää täysipainoista elämää, omien kykyjen ja kiinnostuksen mukaisesti. Vammaisten oikeudet voivat toteutua vain esteettömissä ympäristöissä. Ilman esteettömyyttä ei ole yhdenvertaisuutta. Eikä myöskään aitoja yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia.

Reilu vuosi sitten pyörätuolissa liikkuva ystäväni vieraili Porvoossa. Esittelin hänelle kaunista kotikaupunkiani. Pian kauneus kuitenkin katosi ja tilalle tulivat esteet. Minua hävetti. Liian moni paikka oli meidän saavuttamattomissa. Kokemus oli silmiä avaava. Maailma näytti toiselta. Kynnykset ja raput eivät enää olleet näkymättömiä. Ongelma joka nähdään ja tiedostetaan voidaan ratkaista. Rakenteelliset esteet voidaan poistaa. Hyvä suunnittelu ja erilaisten ihmisten huomioiminen rakennusvaiheessa vie pitkälle.

Jokaisen yhdenvertainen osallistuminen on arvokasta. Rakenteellisten esteiden poistaminen edesauttaa tavoitteen saavuttamista. Se ei kuitenkaan riitä. Sosiaalinen esteettömyys on yhtä ulkopuolelle sulkevaa. Jokainen voi omalla toiminnallaan muuttaa asenteita. Me voimme yhdessä rakentaa syrjimättömän ilmapiirin. Lisäksi julkisella vallalla on erityisvastuu. Palveluiden ja tiedon tulee olla jokaisen saavutettavissa - selkokielellä. Aidon osallistumisen mahdollisuuksia on lisättävä.

Yhteiskunta voi hyvin, jos kansalaiset voivat hyvin. Osallisuus lisää hyvinvointia. Vammaisilla ihmisillä on oikeus leikkiin ja iloon, koulutukseen, harrastuksiin ja työhön. Yhteiskunnan on rakennettava esteettömiä ympäristöjä. Koulupolun tulee olla oppimista tukeva ja erilaisuus huomioiva. Harrastusten tulee olla saavutettavissa. Työllistymisen tukeminen on otettava tosissaan. Vammaisten oikeuksissa on kyse hyvistä ja saavutettavista palveluista sekä riittävistä taloudellisista tukimuodoista, mutta ennen kaikkea kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 15.11.2020 Uusimaassa ja Loviisan Sanomissa.



Kommentit